Archive for March, 2014

Elämää Kazakstanissa osa 7

Posted: March 23, 2014 in Uncategorized

Kotiavaus, reissu ja jäätymiset

Hei taas täältä kaukaa Kazakstanista arvoisat lukijat!

Täällä ollaan pelattu ja reissattu viimeinen viikko ja siihen viikkoon on sisältynyt riemua, naurua, raivoa ja pettymyksiä. Viime sunnuntaina siis aloitettiin välierät nelinkertaista finalistia Beibarys Atyrauta vastaan kotona. Sunnuntain peli oli molemmilta hieman tahmeaa, mutta loppua kohti oikeanlainen rentous alkoi löytyä. Peli oli kahden hyvätasoisen joukkueen taistelu ja marginaalit pienet. Onnistuimme voittamaan sunnuntaina 4-2 ja itseltä semmoinen arkipäivän suoritus, ei mitään häikäisevää, mutta voittoon tarvittavat torjunnat tein. Maanantaina peli oli ehkä kovempi vauhtinen ja tilanteita tuli molempiin suuntiin enemmän, mutta meidän puolustusosasto pelasi vastustajaa huolellisemmin ja omista paikoista, joita oli aika paljonkin, saatiin kolme tehtyä ja omiin meni yksi. 3-1 voitto siis toisesta pelistä ja näin siirryimme ottelusarjassa 2-0 johtoon. Tiistaina lähdettiin reissuun, ensin bussilla Astanaan ja siitä keskiviikko-aamuna Air Astanalla kohti Atyrauta, jossa pelaisimme torstai-iltana.

Tämmöisellä tosi asiallisella vehkeellä me lennettiin.

Tämmöisellä tosi asiallisella vehkeellä me lennettiin.

Lento Astanasta kaksi ja puoli tuntia Atyrauhun meni hienosti ja saavuimme turvallisesti kohteeseen. Ensimmäiset kunnon naurut sain meitä vastaan tulleesta linja-autosta, jossa matkustajien tilankäyttö oli ns. maksimoitu laittamalla keskioven kohdallekin istuin! Siellä istua törötti jo yksi medän pelaaja ja naurattaa vieläkin se tilanne, kun tajuan, että siinähän pitäisi olla portaat linja-autoon, eikä mitään istuinta, voi elämä!

Tämä näky sai nauruhermot taas kovaan käyttöön lentokentällä!

Tämä näky sai nauruhermot taas kovaan käyttöön lentokentällä!

Hotellin käytävällä oli tasaisin välimatkoin jauhesammuttimia, jos tulee kuumat oltavat kesken kaiken.

Hotellin käytävällä oli tasaisin välimatkoin jauhesammuttimia, jos tulee kuumat oltavat kesken kaiken.

Atyrau on siis kaupunki Kazakstanin länsiosassa ja se on öljyrikasta aluetta. Koko Kazakstanin öljytuotannosta noin 60-70% tulee tältä alueelta. Atyrausta menee öljyputki aina Venäjän Samara nimiseen kaupunkiin asti. Asukkaita kaupungissa on noin 220 000. Kaupungin läpi virtaa Ural joki, joka päätyy aina noin 50 kilometrin päässä Atyrausta sijaitsevaan Kaspian mereen. Atyraussa on jo kevät kovasti menossa, aurinko paistoi ja lämmintä oli kymmenen astetta, kun saavuimme perille. Tällä alueella asustelee myös skorpioneja, joita on pukukopeissakin ollut, joten tuli kengät ravisteltua ennen jalkaan laittoa ihan huolella siis. Ajettiin suoraan hallille ja vietiin varusteet koppiin. Tämän jälkeen hotellille syömään ja lepäämään, että jaksaa illalla treenata hyvin jäällä. Mentiin treenaamaan jäälle, jolla oli ollut varmaan neljä edellistä vuoroa. Lunta oli niin paljon jäällä, että teki mieli alkaa tekemään lumiukkoja kesken treenien. Kiekko ei liukunut mihinkään ja naurettiin äijien kanssa tätä touhua taas. Mutta ei siinä mitään, sjo normalna–> Kazakstan, niinkuin minulle aina sanotaan, jos satun jotakin asiaa täällä ihmettelemään.

Siinä menee Ural-joki, jonka rannalla paikalliset tykkäävät kalastaa.

Siinä menee Ural-joki, jonka rannalla paikalliset tykkäävät kalastaa.

Tuli lapsuuden ajan pihapelit mieleen omista treeneistä tuon lumimäärän kanssa.

Tuli lapsuuden ajan pihapelit mieleen omista treeneistä tuon lumimäärän kanssa.

Saatiin treenit vedettyä ja seuraavana aamuna vielä peliin valmistava aamujää oli edessä. Menin aamupalalle, niin äijät sanoi, että ei ole aamujäätä, että käydään vaan jumppaamassa vähän. Söin kananmunat ja huitaisin sämpylät ja kahvit huiviin ja ajattelin, että mennään sitten jumpalle. No, saavuttiin hallille ja tilanne, minkä takia aamujäätä ei ollutkaan, realisoitui suoraan itse jäätä katsomalla. Jos eilen pystyi tekemään lumiukkoja ja lumilyhtyjä, niin tänään oikea asuste hallille olisi ollut uikkarit! Jää oli yön aikana sulanut puoliksi koko kaukalosta ja eikä tilannetta yhtään helpottanut hallin katossa olevat reiät, joista tippui jäälle suoraan taivaalta sinä aamuna satanutta vettä.

Siinä sitä ihmeteltiin oikein porukalla uutta uima-allasta.

Siinä sitä ihmeteltiin oikein porukalla uutta uima-allasta.

Seuraavaksi alettiin selvittämään, että mitäs nyt tehdään, kun tilanne on se, ettei kotijoukkue kykene järjestämään illan ottelua. Tekninen voitto 0-5 oli tietenkin ensimmäinen ajatus, mutta se pyyhittiin samantien pois vaihtoehdoista sanomalla, että sää on rikkonut jäähdytyslaitteiston. Valmentaja käski kuitenkin valmistautua normaalisti peliin, vaikka kaikki tiesi, että tuossa lammikossa ei illalla pelattaisi muuta kuin uppopalloa. Mentiin illalla hallille katsomaan, että mikä on tilanne. Se oli aivan sama, nyt katossa olevien reikien kohdalle jäälle oli kiikutettu ämpäreitä, ettei koloja pääsisi syntymään enempää. Peli oli siis peruttu, mutta johtajat päättivät, että peli pelattaisiin ensi viikolla puolueettomalla maaperällä Astanassa. Tässä vaiheessa tuntui sille, ettei seuraavaakaan peliä tulisi pelattua, niin ankeassa kunnossa jää oli vielä sinä iltana. Mutta niin vain oli kenttämestari saanut jollain ilveellä seuraavaksi päiväksi jäät siihen kuntoon, että siellä pystyi pelaamaan. Ennen peliä jään kunto arvioitiin vielä kerran ja saatiin lupa pelata peli. Selityksiä on aina jokaiseen tappioon, mutta kyllä tällä kertaa tämä pelleily koitui meidän porukan kohtaloksi. Ei oltu valmiita oikeasti tappelemaan voitosta ja allekirjoittanut mukaanlukien pelasi, kuin villasukka. Turpaan tuli 4-1 ja vaihtopenkki kutsui jo pelin puolessa välissä. Ei mennyt ns. helppoja sisään, mutta gamesaverit, joita joukkue olisi todella tarvinnut, en pystynyt tekemään. Reissusta tuli aikalailla täysi farssi, mutta oli meillä hauskaakin, jopa tuon pelin jälkeisenä aamuna, kun menimme lentokentälle ja saimme liput kouraan. Meidän kahdella pelaajalla oli samat paikat koneessa. Lätkäjätkien ahtereilla samaan penkkiin istuminen olisi voinut olla vähän nihkeää. No, tuokin sotku selvitettiin ja lähdettiin samaisella Air Astanalla erittäin kovien turbulenssien siivittämänä kohti Astanaa, jossa meitä odotti firman oma bussi.

Pojat on hyvää pataa keskenään, mutta ei nyt ihan näin hyvää kuitenkaan.

Pojat on hyvää pataa keskenään, mutta ei nyt ihan näin hyvää kuitenkaan.

Eilen illalla oltiin kotona puolilta öin ja tänään käytiin treenaamassa huomista peli varten. Kotona siis seuraava ja heti ottelun jälkeen lähdetään ajamaan kohti Astanaa, jossa pelataan se peruuntunut peli tiistaina. Huomenna katselen lähtökohtaisesti penkiltä peliä, se oli valmentajan päätös tänään ja sitä on kunnioittaminen. Valmistautua pitää näissä karkeloissa ihan normaalisti, vaikka ei pelivuorossa olisikaan, koska aina sattuu ja tapahtuu, niinkuin nyt kirjoituksistani olette varmasti huomanneet. Eli ei muuta kuin pökköä pesään ja koitetaan selättää vastustaja kanveesiin vielä kaksi kertaa, niin saadaan alkaa keskittymään kevään huipennusta kohti.

Jäniskevennyksenä loppuun laitan kuvan meidän tulokkaasta, jolle kasvoi nenän päähän peukalonpään kokoinen finni ja se on ilmeisen tulehtunut. Mutta nema problema, sjo normalna, kaikki hoituu Kazakstanissa, kuten kuvasta näkyy! Keväistä viikon alkua teille kaikille ja päivittelen lisää, kun olen itse päivitellyt taas hetken tätä maailman menoa! Paka!

Valohoitoa varsinkin nuorisoa kiusaaville finneille! #clearasil

Valohoitoa varsinkin nuorisoa kiusaaville finneille! #clearasil

Iloisin terveisin, suomalainen kazakki #34

Advertisements

Elämää Kazakstanissa osa 6

Posted: March 11, 2014 in Uncategorized

Kevät, ruoka ja nälkäiset sudet

Keväinen päivitys täältä aurinkoisesta Kokshetausta arvon lukijat!

Tänään aamupäivällä otettu kuva keskustassa, kevät on tuloillaan kovastikin jo myös täällä.

Tänään aamupäivällä otettu kuva keskustassa, kevät on tuloillaan kovastikin jo myös täällä.

Pelit olivat pääosassa viime viikolla, kun pelasimme maanantaina ja tiistaina Rudnyssa, sekä perjantaina täällä kotona. Kirjoitin junasta viimeksi, kun olimme matkalla Rudnyyn pelaamaan kolmatta ja neljättä puolivälierää Gorjakia vastaan. Se on muuten oikeasti Gornyak, mutta helpompi veistellä se tähän blogiin aina ihan vaan Gorjakina. Maanantaina oli kylmä kyyti jäähallin lämpötilan, sekä itse pelin suhteen. Johdimme peliä 0-1 vielä viimeisessä erässä, mutta loppuun asti se ei riittänyt sillä kertaa, vaan kaveri tuli rinnalle ja meni ohi lukemin 3-1. Torjuntoja kertyi tasan 40 kpl. Seuraavana aamuna pidettiin palaveri joukkueen kanssa ja todettiin, että vastustaja on tehnyt reilusti enemmän töitä ja luistellut kahdessa viime pelissä, kuin me ja että illalla täytyy olla eri ääni kellossa, jos meinataan ottaa kolmas kiinnitys välieriin. Hyvin meni jutustelut perille ja illalla jäällä nähtiin erinäköinen joukkue, kuin edellisessä pelissä. Voitto kirjattiin 1-3 lukemin ja se tiesi sitä, että seuraava peli, joka pelataan perjantaina kotona, tulee olemaan tämän puolivälierän viimeinen, sen verran ison itseluottamus boostin joukkue sai tuosta pelistä. Torjuntoja kertyi 37 kpl ja oma peli oli ok, nollat meni rikki viimeisessä erässä.

Palaverin jälkeen lähdettiin koko joukkueella aamukävelylle, eikä menty jäälle ollenkaan kovan pelin jälkeen.

Palaverin jälkeen lähdettiin koko joukkueella aamukävelylle, eikä menty jäälle ollenkaan kovan pelin jälkeen.

Tie hotellille, ei mikään silkkitie.

Tie hotellille, ei mikään silkkitie.

Lähdettiin keskiviikkona aamupäivällä junalla takaisin kotia kohti siis. Rudnyssa ei ole varsinaista juna-asemaa, niin sieltä pitää mennä bussilla ensin reipas puoli tuntia Kostanau nimiseen kylään, josta juna lähtee. Mentiin varustekassien kanssa junalle, joka siellä jo odotti, mutta virkailija ei päästänyt meitä ensin junaan, koska hänen mielestään se oli liian aikaista vielä. Jätettiin kaikki varustekassit siihen junan eteen ja mentiin sisälle lämmittelemään. Vessa oli Kostanaussa todella moderni. Jälleen sai nauraa katketakseen tätä touhua, kuinka paljon ollaan tietyissä asioissa nyky yhteiskuntaa jäljessä! Ei siinä, sama kai se mihin ne hätänsä tekee ja on näitä muuallakin maailmassa vielä, mutta silti se nauratti väsynyttä maalivahtia kovasti!

Virkailija oli sitä mieltä, että pojat on liian aikaisin menossa junaan.

Virkailija oli sitä mieltä, että pojat on liian aikaisin menossa junaan.

Nyt näkee päivänvalossa ja tyhjänä tuon junan, jossa saa tosiaan polttaa ja mummut vetää tangoja iltaisin.

Nyt näkee päivänvalossa ja tyhjänä tuon junan, jossa saa tosiaan polttaa ja mummut vetää tangoja iltaisin.

Mitä tähän muuta voi sanoa, kuin että vessa.

Mitä tähän muuta voi sanoa, kuin että vessa.

Päästiin viimein junaan ja oltiin illalla ennen puolta yötä takaisin kotona. Aamulla jatkui työt, koska oli alettava valmistautumaan seuraavan illan peliä varten. Perjantaina oli siis ensimmäinen katkon paikka, jota kukaan ei kyseenalaistanut, etteikö me hoidettaisi sitä. Vastustaja pyristeli ensimmäisen 15 minuuttia ja tilanteessa 2-1 saivat r.laukauksen, mutta eivät tehneet. Seuraava vaihto ja meille r.laukaus ja sisään ja vastustajan selkäranka alkoi nitkua mukavasti. No, pienet ne marginaalit on, että jos maalit olisivat menneet tuossa tilanteessa toisinpäin, niin illasta olisi voinut tulla todella pitkä. Onneksi näin päin kuitenkin ja toinen erä vietiin 3-0 ja lopputulos 8-2 taululla ja 4-1 voitoin välieriin. Seuraava sarja alkaa nyt tulevana sunnuntaina ja maanantaina Beibarys Atyrauta vastaan kahdella kotipelillä ja sen jälkeen kahdella vieraspelillä. Vastassa on astetta kovempi joukkue, joka on pelannut neljänä vuonna peräkkäin finaaleissa saman valmentajan käskyttämänä. Kova työ joudutaan siis tekemään varmasti jokaisessa pelissä, että päästään finaaliin. Mentiin tuon ratkaisupelin jälkeen ulos syömään ja yllätys, yllätys, sushia, tosin ansaittua sellaista. Kokki tiesi ketä tuli paikalle ja annos oli sen mukainen.

Lämmin versio sushista, rapea kala riisin ympärillä, maistuu!

Lämmin versio sushista, rapea kala riisin ympärillä, maistuu!

Viikonloppu saatiin huilata täysin ja eilen aloitettiin harjoittelu uudestaan. Tänään mentiin melkein kolme tuntia jäällä ja käytiin salilla nostelemassa rautoja hieman. Koko tämä viikko saadaan siis valmistautua henkisesti ja fyysisesti varmasti kovaan sotaan, johon tämä nälkäinen susilauma on varmasti valmis, kun sunnuntai iltapäivä vihdoin koittaa.

Täällä siis pelit jatkuu noin kuukauden ajan vielä varmuudella, koska kävi miten kävi, niin välierien häviäjät ratkaisevat pronssin kohtalon moniosaisessa sarjassa myös. Tämä on ylivoimaisesti pelaajan parasta aikaa, niin klisee kuin se onkin, mutta niin se vain on. Ja mitä vanhemmaksi tässä tulee, niin sitä enempi nauttii ja arvostaa tätä työtä, jota saa onnekkaana ihmisenä tehdä ja nähdä näitä huikeita paikkoja ja tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Lopetin peliurani pysyvästi keväällä 2009, mutta palasin kentille 2010 syksyllä. Ja yhtä ainoaa päivää en sitä päätöstä ole katunut, että palasin, päinvastoin, toivon että vuodet menisivät hitaammin ja ettei tulisi loukkaantumisia, jotta saisin kaiken nautinnon tästä mahtavasta lajista irti.

Loppukuvina vielä paikallisten insinöörien putkiratkaisut ulkona. Mukavaa jo alkanutta viikkoa teille kaikille ja toivottavasti aurinko paistaa, missä ikinä olettekin!

Tuon putken alta kävelen joka päivä linja-autolle.

Tuon putken alta kävelen joka päivä linja-autolle.

Viat on tietysti helpompi korjata, kun nuo on näkyvillä.

Viat on tietysti helpompi korjata, kun nuo on näkyvillä.

Parhain terveisin suomalainen kazakki #34

Playoff  pelit, suomalaiset ja oma Kulta

Hei taas arvoisat lukijat! Aikaa on vierähtänyt kaksi viikkoa, kun viimeksi päivitin blogia ja kuten arvata saattaa, on kaikenlaisia asioita ehtinyt tuossa ajassa tapahtua.

Pelasimme runkosarjan kaksi viimeistä peliä sarjan voittanutta joukkuetta Ertis Pavlodaria vastaan vieraskentällä. Pavlodar on kaupunki maan koillisosassa ja se on maan 7. suurin kaupunki, jossa on asukkaita vajaa 400 000. Matkaan lähdettiin milläs muullakaan, kuin aina yhtä ihastuttavalla junalla. Tällä kertaa paikat eivät olleetkaan ns. loungessa, vaan avolavereilla nukuttiin. Kahden kazakki mummun, jotka lauloivat vielä puolilta öin, tuskaisen kuumuuden ja tupakan käryn keskellä matka yläosastolla sujui hienosti. Hävisimme molemmat pelit, ensin 3-1 ja sitten 3-2. Pelit olivat kotijoukkueen hienoista hallintaa ja ilmassa oli jo selvästi playoff tunnelmaa, kun tunteet kävivät aika kuumanakin välillä, varsinkin tuossa ensimmäisessä pelissä, jonka itse pelasin. Pelissä oli panoksena runkosarjan voitto, mutta liika jäähyily kostautui kolmen maalin muodossa ja peli oli taputeltu. Toinen peli oli käytännössä valmistavaa harjoittelua playoffeja varten ja peli oli paremman oloista, kuin edellisenä päivänä. Oma peli oli kohtuullinen, vaikka kolme maalia helähtikin selän takana. Videota katsottuani löysin kyllä tilanteista asioita, jotka olisin voinut tehdä ehkä eri tavalla. Mutta, kuten sanottua, niin tuleen ei jääty makaamaan, vaan aloitettiin henkinen valmistautuminen ensimmäistä playoff kierrosta varten heti, kun saimme tietää kuka on vastus. Tuo vastus on Rudnysta kotoisin oleva Gorjak, jota vastaan pelasin ensimmäisen nollapelin täällä. Hyvä joukkue ehdottomasti, jota ei pidä aliarvioida, muuten käy kylmät siinä hommassa.

Nukuin piippuhyllyllä ja alapuolella oli kaksi laulavaa kazakkimummoa.

Nukuin piippuhyllyllä ja alapuolella oli kaksi laulavaa kazakkimummoa.

Tulimme Pavlodarista viime lauantaina pois ja jäin itse aikaisemmin junan kyydistä Astanaan, kun Hanna oli tulossa sunnuntaina vajaan viikon visiitille luokseni. Lauantai oli aikaa itsellä tehdä mitä halusin ja seura oli varannut hotellin, jonne pääsin heti lauantai aamuna. Hotelliin päästyäni ja vähän aikaa nukuttuani kävin hotellin saunassa, joka oli nimellä “venäläinen sauna”. Se oli tyypillinen sähkösauna ja hyvä sellainen. Hotellissa oli myös suomalainen sauna, joka oli lukossa ja japanilainen höyrysauna, joka oli varattu. Illalle oli sovittuna tapaaminen Barys Astanan valmentajien Ari-Pekka Selinin ja Raimo Helmisen kanssa ja kävimme syömässä hyvässä ravintolassa loistavaa ruokaa. Matkassa oli mukana myös suurlähetystössä töissä oleva Jouko. Ilta oli rento ja iloinen, kun suomi veljet pääsivät värittelemään oikein huolella.

Venäläinen sauna.

Venäläinen sauna.

Jokke, Atu, Raipe ja minä.

Jokke, Atu, Raipe ja minä.

Hanna saapui sunnuntaina aamulla Astanaan ja kävimme tutustumassa Astanan muutamaan kohteeseen, koska aikaa ei ollut hirveän paljon, kun illalla oli lähtö Kokshetauhun. Ensin kävimme Bayterek nimisessä 105 metriä korkeassa monumentissa, jonka ylimmästä osasta, kultaisesta munasta pääsee tutkailemaan loistavasti Astanaa. Bayterekista löytyy myös kultainen painettu käden jälki, joka on maan ensimmäisen presidentin, maan itsenäistymisen jälkeen. Tuon hienon taideteoksen jälkeen menimme käymään maailman suurimmassa teltassa nimeltä Khan Satyr. Se on valtavan kokoinen ostoskeskus Astanan keskustan vieressä ja kauppaa oli jos jonkunlaista, halpakauppoja ja merkkiliikkeitä. Khan Satyria kutsutaan myös viihdekeskukseksi, josta löytyy mm. vaunu, jolla voi ottaa näköala ajelun teltan ympäri korkeuksissa. Lapsille on kaikenlaisia huvipuistolaitteita ja jopa keino hiekkarantakin paikasta löytyy, jossa voi köllötellä ja käydä uimassa. Tuohon paikkaan ostetaan tietenkin liput erikseen.

Bayterek näköala taideteos.

Bayterek näköala taideteos.

Presidentin koti keskellä kuvassa.

Presidentin koti keskellä kuvassa.

Keskusta näkymää Astanassa.

Keskusta näkymää Astanassa.

Khan Satyr viihde- ja ostoskeskus Astanassa.

Khan Satyr, viihde- ja ostoskeskus Astanassa.

Ilta tuli nopeasti vastaan ja meitä piti kuskin tulla hakemaan Astanasta, mutta tiet oli suljettu ilmeisen huonon sään takia. Vaihtoehtoja oli kaksi jäljellä. Taksi tai juna, josta olin Hannalle paljon asioita kertonut. Sanoin, että saat päättää kummalla mennään ja en yhtään yllättynyt, kun hän sanoi, että mennään nyt sillä junalla sitten. Taksilla rautatieasemalle hotellilta ja lippujen ostoon. Lähdettiin illalla yhdeksältä ja oltiin kahdelta yöllä perillä. Matka taittui leppoisasti, varsinkin kun olimme loungessa, eli ns. paremmalla osastolla. Sain kyllä lähtöön hyvät naurut, kun katsoin Hannan ilmeitä hänen nähtyään tyynyt ja täkit, jotka löytyy joka punkasta ja joihin tuodaan kylläkin puhtaat petivaatteet aina. Lian ja suoraan sanottuna paskan puhuvat tyynyt ja täkit saivat Hannan haukkomaan henkeä. Minua nauratti aivan hirveästi, kun kotona ollaan totuttu aina viimeisen päälle puhtaisiin asioihin. No, junamatka meni hyvin ja reissunainen sai nukuttakin junassa hetken, ennenkuin olimme perillä Kokshetaussa. Sain 2 päivää ennen Pavlodariin lähtöä uuden asunnon ja tämä on kyllä todellakin hyvä, upouusi ja kaikki hommat toimii. En ollut sanallakaan maininnut asunto asiasta sen jälkeen, kun sen ensimmäisen sain, mutta yhtenä aamuna he tarjosivat uutta asuntoa, jonne voisin muuttaa vaikka heti. Kuvat asunnosta nähtyäni sanoin heti, että kyllä kiitos, mielelläni muutan sinne. Ainoa asia joka nyt muuttui on sijainti, joten bussi on tuttu matkustusväline. Bussi maksaa n. 20 senttiä suunta ja bussi liikenne toimii täällä kyllä todella jouhevasti, kymmenen minuutin välein aamuvarhaisesta ilta puoli yhteentoista asti sillä pääsee kulkemaan. Pääsimme asunnolle ja nukkumaan, koska aamulla työt kutsuivat kahdeksalta. Playoffseihin valmistautuminen alkoi siitä päivästä. Maanantai oli kiire päivä, kun treenasimme kolme kertaa. Tiistaina järjestin ohjatun kierroksen Kokshetaun yliopistolle meidän puuhamies Grishan johdolla, joka on ainoa englantia puhuva kaveri meidän organisaatiossa. Yliopisto on Grishalle tuttu paikka, koska hän opiskelee siellä itse juurikin englantia ja lisäksi saksan kieltä. Hän kertoi meille vähän taustoja yliopistosta, kävimme eläinmuseossa ja tapasimme talon johtajan, joka oli aluksi hieman hämillään, että mitäs porukkaa tämä oikein on. No, pienen selvennyksen jälkeen johtajatar oli erittäin ystävällinen ja puhui sujuvaa lontoota. Yliopisto näyttää ulospäin jopa modernilta, mutta sisällä huokuu vanhan kansakoulun tunnelma kuluneiden pulpettien, keltaisten seinien ja vaalean harmaiden liitutaulujen kera. Kierroksen jälkeen lähdimme katsomaan ja kokemaan kazakstanilaisen kylpylän. Siellä oli suomalainen sauna, jossa ei heitetty löylyä, vaan termostaatista oli vedetty hanat kaakkoon ja kyllä siellä kuuma olikin, huhhei! Lisäksi kylpylässä oli höyrysauna, turkkilaistyyppinen, hierontoja sai ottaa lisämaksusta, sekä vartalon kokopesu, eli hamam oli myös tarjolla. Hamamiin olisimme menneet, mutta pesijöitä oli yksi talossa ja miesten, sekä naisten puoli erikseen ja pestäviä toistakymmentä. Emme jääneet odottelemaan, vaan lähdimme suihkun kautta illallistamaan ravintolaan.

 

Yliopiston ulkopuoli.

Yliopiston ulkopuoli.

Yliopiston opettajien kuvia seinällä.

Yliopiston opettajien kuvia seinällä.

Sushia jälleen kerran ravintola Chill Outissa.

Sushia kylpylän jälkeen ravintola Chill Outissa.

 

Keskiviikkona oli viimeiset harjoitukset ennen torstain tulikuumaa playoff avausta varten. Kaikki pelaajat olivat terveinä ja joukkueesta huokui rentous ja iloisuus, kaikki odottivat torstaita. Harjoitusten jälkeen käytiin ostoskeskus Riossa shoppailemassa ja sen jälkeen aivan käsittämättömän hienossa konditoriossa, josta saa jos minkälaista herkkua ja leivokset, sekä kakut ovat jo pelkästään esteettisestä näkökulmasta niin hyvännäköisiä, että ne voisi syödä melkein pelkillä silmillä! Herkuteltiin ja ostettiin vielä lisää mukaankin. 40 sentillä saa jo monenlaisia herkkuleivoksia.

Käsittämättömän hienoja taideteoksia nämäkin ja herkullisia!

Käsittämättömän hienoja taideteoksia nämäkin ja herkullisia!

 

Koitti siis torstai ja ensimmäinen puolivälierä. Peli oli meidän hallinnassa oikeastaan koko ottelun ajan ja voitimme sen 4-0, pelit alkoivat itsellä niinkuin niiden pitikin ja jälleen hyvillä puolustuspään avuilla kauden kohokohta alkoi loistavasti nollapelillä ja 21 torjunnalla. Perjantaina olikin eri ääni kellossa, vastustaja oli paljon energisempi ja halusi selvästi jopa pienellä riskillä lähteä hakemaan voittoa. Illasta tuli pitkä ja istuimme jäähyllä liikaa, välillä aiheesta ja välillä vähän aiheen vierestä, miten sen nyt ottaa. Teimme kaksi maalia ensimmäisessä erässä ja vastustaja yhden ylivoimalla toisessa erässä ja lopun taistelimme, kuin raivohärät ja näin voitimme 2-1 tuon ottelun ja torjuntoja kertyi 29 kappaletta. Sarja on siis 2-0 meille ja 4 voitolla pääsemme jatkoon. Täällä on paras 7 systeemi jokaisessa sarjassa. Pelin jälkeen lähdimme viemään Hannaa kahden kuskin kanssa Astanaan lentokentälle, kun viideltä aamulla lähti kone kohti kotia. Itse olin takaisin Kokshetaussa yhdeksän jälkeen aamulla ja 11 mentiin jäälle treenaamaan. Meinasi vähän hapottaa edellinen ilta ja automatka jaloissa, mutta tärkein asia, eli Hanna saatiin turvallisesti kotimatkalle.

Lähdimme 5 tuntia sitten kohti Rudnya, jossa treenaamme huomenna jossain vaiheessa ja maanantaina, sekä tiistaina on pelit. Saa nähdä, onko Rudnyn jäähalli lämmennyt yhtään viime kokeman. Viimeksi lähti varpaista tunto jo ekassa erässä, kun siellä oli se -18 astetta. Täällä siis playoffsit kovassa vauhdissa ja kaikki hyvin. Loppukevennyskuvana laitan kuvan meidän sähikäishyökkääjän tukasta joka on playoff mallia 2014 a’la Arlan! Mukavaa tulevaa viikkoa teille kaikille ja muistakaa, joka asiasta löytyy aina jokin hyvä puoli, niinkuin nyt tästä missä olen tällä hetkellä, eli junassa. Tupakansavu, kuumuus ja unissaan puhuvat ihmiset, sekä vieressä uusi mummu kaksikko. Niin, se hyvä puoli tästä on se, että nämä mummut eivät laula, eli nema problema! Voikaa hyvin, do swidanya!

Playoff henkeä huokuva tukkamalli Arlanin malliin.

Playoff henkeä huokuva tukkamalli Arlanin malliin.

 

Parhain terveisin, suomalainen kazakki #34