Archive for April, 2014

Noita, mitalit ja kesäloma

 

Hei kaikki arvoisat lukijat ja tervetuloa tälle kaudelle viimeistä kertaa suomalaisen kazakin #34 mystiseen ja ennenkuulumattomaan lukuhetkeen mukaan!

 

Täällä pelit saatiin päätökseen vajaat kaksi viikkoa taaksepäin ja finaaleissa kävi kylmät. Välierien jälkeen koko joukkueella tapahtui ns. ulospuhallus, koska saatiin tiputettua nelinkertainen finalisti pois peleistä. Hävittiin finaalit suoraan neljässä pelissä, eikä voittajasta ollut epäselvyyttä. Kaksi tiukkaa maalin peliä, mutta siitä kääntäminen maalin voitoksi onkin sitten ihan tyystin eri asia. Yhdessä pelissä en pelannut ja paikkani otti venäläinen kollega, jolla paloi hihat tuomarityöskentelyyn niin pahasti, että seurauksena oli isot rahalliset sanktiot, sekä 8 ottelun pelikielto. Kerroin ja kuvatkin kertoivat nilkkani silloisesta tilanteesta. Tilanne oli raastava, koska kipu jalassa ei tahtonut antaa millään periksi. Seurajohto tiesi tilanteeni ja toisen finaalin ja sitä seuranneiden harjoitusten jälkeen seuramme Presidentti tuli luokseni kertomaan, että haluaa viedä minut eräälle “Magic Ladylle” , joka parantaa nilkkani takaisin pelikuntoon. Jähmetyin paikoilleni, kun kuulin häneltä tästä. Harvoin menen sanattomaksi, mutta ehdotus oli sen verran mielenkiintoinen ja ihmetystä herättävä, että en osannut sanoa juuta, enkä jaata tilanteeseen. 15 minuuttia myöhemmin menin kapteenin luokse ja käskin häntä tulkkaamaan Presidentille, että arvostan kovasti huolenpitoanne, mutta itse en usko tämmöiseen taikavoimaan. Presidentti ymmärsi täysin minua ja näin ollen en mennytkään sitten taikanaisen/noidan luo. Tähän asti olen kuvitellut, että ainoa noita, joka on olemassa on Milla Magia Aku Ankassa.

Finaalit Pavlodarissa.

Finaalit Pavlodarissa.

Edes lisähapella ei tullut kultaa tällä kertaa.

Edes lisähapella ei tullut kultaa tällä kertaa.

Pelit siis ohi ja nyt mietinnässä ensi kauden osoite. Neuvotteluja käydään, mutta aika näyttää mikä on osoite ensi kaudella. On ollut kyllä sanoinkuvaamattoman ikimuistoinen retki täällä Kazakstanissa. En olisi arvannut heinäkuun lopussa, kun vedettiin kuntopiiriä Haaparannassa ja poljettiin spinningiä, että löydän itseni tammikuussa Kazakstanista. Siirto oli todellakin oikea ratkaisu, koska nyt kaulaan ripustettiin hopeamitali ja vanhassa seurassa olisi joutunut kamppailemaan jämäsijoista. Nautin kyllä jokaisesta hetkestä täällä, jäällä ja sen ulkopuolella. Peli kulkee, kun nautit siitä oikeasti, mutta jos tulee fiilis, että nyt on töissä vaan, niin silloin mennään metsään ja pahasti. Hyvä henki, kova työnteko ja pelikaverit tekevät työstä joko nautinnollisen tai pahimmassa tapauksessa helvetin.

image

 

Loistava joukkue, hienoja persoonia ihan jokainen.

Loistava joukkue, hienoja persoonia ihan jokainen.

Muutama päivä pelien päättymisen jälkeen pelasimme ottelun faneja vastaan. Hallissa oli huikea tunnelma ja itse pääsin kentälle, kun maaliin halusi mennä meidän slovakialainen hyökkääjä, Kiko. Toisena maalivahtina operoi meidän Manageri ja se oli kyllä hauskan näköistä touhua! Pikku juniorit pelasi erätauoilla ja pelin jälkeen oltiin valokuvissa ja jaettiin nimmareita. Tosi hieno tapahtuma, jossa otetaan huomioon ihmiset, joiden ansiosta hallissa on aina hieno tunnelma.

Vähän eri varusteissa tällä kertaa. :)

Vähän eri varusteissa tällä kertaa. 🙂

Fanipelin jälkeen yhteiskuva junioreiden kanssa.

Fanipelin jälkeen yhteiskuva junioreiden kanssa.

 

Olen siis vieläkin täällä, koska työsopimus on kuun loppuun asti voimassa. Nyt on siis ollut aikaa ottaa happea ja käydä tutustumassa lisää paikallisiin asioihin. Toissapäivänä kävin hammaslääkärissä täällä ja olin tyytyväinen. Eräs venäläinen pelaaja-agentti tosin laittoi viestiä ennen sinne menoa, että “good luck”. No, leegot säilyi suussa ja niistät tuli puhtaat ja palvelu oli erinomaista. Hintatasokin on varsin kohtuullinen, putsaus maksoi 27€ yksityisellä. Tänään kävin hoidattamassa koipiani paikallisessa hoitolassa. Tassuista tuli kyllä pehmeät, kuin vauvan pyllynposket ja hoitaja laittoi jotain kosteusvoidetta niihin lopuksi, niin nyt tuoksuu koko kämppä siltä, niinkuin olisi vessanraikastimet jaloissa, mutta ei se haittaa, tuoksu on hyvä.

 

Hammaslääkäri.

Hammaslääkäri.

Pedikyyrin huone.

Pedikyyrin huone.

Kauden pölyjen putsaus jaloista menossa.

Kauden pölyjen putsaus jaloista menossa.

Paljon on tapahtunut asioita neljässä kuukaudessa. On mm. ihmetelty sitä lahtauskunnossa ollutta kylpyammetta, on menty hiilijunalla pitkin poikin Kazakstania, on todettu ulkolämpötilan olevan -41, on pelattu jäähallissa, joka oli kylmempi, kuin pakastin. On tarkastettu maaleja kännykkäkamerasta, on lennetty lentokoneella, jossa oli varustekassit sisätilassa, on syöty hevosenlihaa, on tehty vieraspelireissu, joka kesti kaksi minuuttia, on juostu purevia kulkukoiria karkuun jne, jne.. Koirista en ole muuten aikaisemmin tainnut mainita, mutta tuossa yksi ilta jouduin kasvotusten erittäin vihaisen ja sairaan oloisen hauvelin kanssa. Hetken laukulla huidottuani ja samalla peräännyttyäni se antoi periksi. Yhtä hyvin ei käynyt pelikaverille viime viikolla, kun kulkukoira hyökkäsi päälle ja puri housujen läpi pohkeeseen, niin että nahat lähti jalasta. Aamulla lääkäri tuli katsomaan ja “yllättävä” diagnoosi tuli suusta, sjo normalna. Yleensä ottaen ne on ihan lupsakoita, mutta tuohon satojen koirien joukkoon mahtuu myös niitä vähemmän lupsakoita.

Olen myös nähnyt hienoja paikkoja, Astanan ydin ja Almaty ovat jääneet mieleen pysyvästi. Mieleen ovat jääneet ja kolahtaneet myös ne todella köyhät ja kurjat paikat, joissa kuitenkin asuu ihmisiä ja joille ne paikat ovat koteja. Se on heille normaalia, mutta meille ei, niin hyvään olemme saaneet Suomessa tottua. Tämä seikkailu on auttanut ymmärtämään, että ihminen voi olla onnellinen, vaikka rahaa ei olisikaan kasoittain. Ei tarvi olla välttämättä Lexusta ja kivitaloa, Ladalla ja yksiölläkin voi olla onnellinen.

Ikimuistoinen matka, ikimuistoisia kohtaamisia paikallisten ihmisten kanssa ja helläkätistä kohtelua. Minusta on pidetty täällä hyvää huolta. Kiitos kuuluu koko seuralle ja sen henkilökunnalle, olen ikuisesti kiitollinen kaikista hetkistä, jotka sain täällä viettää. Suomeen haluan lähettää kiitokset tietenkin rakkaalleni, lapsilleni ja muille läheisilleni, sekä kaikille ystäville ja teille myös lukijat, jotka tsemppasitte upeasti koko tämän reissun! Kiitokset myös Wall ja Uk Pallas, joiden ansiosta minun ei tarvinnut torjua täällä ilman maskia ja rintapanssareita, siinä tapauksessa olisin varmaan tarvinnut sitä “magic ladya”.

Nyt siis kotiinlähtö häämöttää ja tämä blogi jää kesälomalle siinä samassa, missä sen kirjoittajakin. Missä se pelipaikka ensi kaudella onkin, niin jos maa ei ole Suomi, niin Jopet Show’n autokauppiaan sanoin, melkeinpä lupaan, että tämä blogi ei ole vielä nähnyt sen viimeistä sivua.

Mukavaa kevättä ja tulevaa kesää kaikille ja muistakaa pysyä positiivisina, mitä ikinä eteen tuleekin, sillä pääsee aika pitkälle! Loppukevennyksenä ja kesäloman kunniaksi laitan itsestäni vähemmän mairittelevan kuvan tähän. Tuossa kunnossa ei auta olla, kun laittaa heinäkuussa luistimet jalkaan seuraavan kerran. 😉 Viimeisen kerran tälle kaudelle, do swidanya!

 

Kesäloma kunnossa. ;)

Kesäloma selfie 😉

Kunnioittavasti, suomalainen kazakki #34

Advertisements

Keväisiä, jopa kesäisiä tervehdyksiä Kazakeista!

Finaalit Ertis Pavlodaria vastaan.

Finaalit Ertis Pavlodaria vastaan.

Täällä välierät Beibarysta vastaan saatiin päätökseen jo 2 viikkoa sitten ja niistä selvisimme 4-1 otteluvoitoin finaaleihin, joissa vastaan asettui Ertis Pavlodar, hallitseva mestarijoukkue. Tauko peleistä kesti siis puolitoista viikkoa ja välillä aika tuntui matelevan loppuhuipennusta odotellessa. Oli siinä tietenkin hyvätkin puolensa. Välierissä 2 pelatun pelin jälkeen nilkkani tulehtui aika pahasti, koska luistimet alkavat olemaan niin loppuun käytetyt, että nauhat painoivat syvän haavan jalkaan ja se tuli aivan hemmetin kipeäksi. Olin jäältä pois viisi päivää ennen finaaleja ja sain lääkäriltä lääkkeet ja muuta hoitoa, että jalka kestäisi vielä loppurutistuksen. Aika hyvähän tuo alkaa olemaan, vaikka pelit ovat jo kovasti käynnissä.

Tässä nilkka on jo siinä kunnossa, että kivun kanssa pystyi pelaamaan.

Tässä nilkka on jo siinä kunnossa, että kivun kanssa pystyi pelaamaan.

Olen paininut muutenkin noiden luistimien kanssa koko kauden, koska pitkään käyttämäni malli poistui ja markkinoille tuotiin luistin, jolla ei ole mitään järjellistä tekemistä maalivahdin nilkan kanssa. Nykyajan maalivahdin luistimissa ollaan mielestäni lähdetty väärään suuntaan kehityksessä. Luistimista tehdään liian “pelaajamaisia” , eli mallit ovat pääosin aivan liian jäykkiä, kun nilkan tulisi saada liikkua paljon vapaammin kengän sisällä. No, se siitä ja kuulostaa varmasti ihmeelliseltä monen korvaan, mutta sitä voi verrata maalaiskielellä siihen, että kävelette päivät pitkät töissä laskettelumonot jalassa kävelykenkien sijaan. Seuraavat luistimet tullaan tekemään meikäläisen jalan mallin mukaan, sen olen tässä aikaa sitten tehnyt itselleni selväksi.

Maahisen jalkoja muistuttaa jalat, kun luistimet painaa joka paikasta.

Maahisen jalkoja muistuttaa jalat, kun luistimet painaa joka paikasta.

Treenattiin siis ja hoidettiin paikkoja kuntoon, mutta ehti siinä välissä aprillipäiväkin koittaa. Pojat tuli aamulla hallille ja näkivät keksilautasen pukukopin pöydällä. Keksit olivat paikallisia dominokeksejä, joiden väliin oli sujautettu hammastahnaa. Hyvin näytti maistuvan ensipuraisu, mutta hetken maiskuttelun jälkeen ilme muuttui jännän näköiseksi ja naurut olivat sen mukaiset! Hammastahna jekku ei jäänyt viimeiseksi, vaan laitoin vesimukin yhden hyökkääjän kypärän alle ja eihän se katsonut kypärää sen kummemmin, kun huitaisi sen alas hyllyltä ja vedet olivat sylissä. Pieniä hauskuutuksia pitää aina olla ja pitää olla itse valmis ottamaan myös vastaan, jos jotain vielä tulee, vaikka ei aprillipäivää enää vietetäkkään.

Dominot menivät, kuin kuumille kiville.

Dominot menivät, kuin kuumille kiville.

Vesimuki kypärän alla aprillipäivänä.

Vesimuki kypärän alla aprillipäivänä.

Kun aprillipilat, treenit ja muut asiat olivat hoidossa, niin oli aika kääntää katseet kohti finaaleja. Lähdimme jo perjantaina bussilla reissuun ja sunnuntaina olisi ensimmäinen koitos. Matka kesti 11,5 tuntia ja tie oli noin loput 7 tuntia niin järkyttävässä kunnossa, että meinasin käydä kuskilta kysymässä, että tarviseeko hän kartturin lukemaan nuotteja. Ihan niinkuin mukulakiviä pitkin olisi juntattu menemään sen 500 kilometriä. Jatkuvia väistöliikkeitä tiessä olevien valtavien kolojen takia ja vauhti oli maksimissaan 70km/h. Perille päästiin ja heti alkoi puhe takaisinmenosta. Ilmoittauduin samantien junamieheksi, koska tämmöinen mahdollisuus oli olemassa. Ajattelin, että aivan se ja sama, vaikka juna olisi täynnä laulavia mummuja ja unissaan kävelijöitä, niin silti se vie voiton tuosta 11,5 tunnin erikoiskokeesta. Junaliput siis tilaukseen ja keskittymään oleelliseen.

Välimainintana tähän Pavlodarin sää, joka oli varsin lämmin  ja mittari oli käynyt +25:ssä edellisellä viikolla ja saatiin todeta ukkonenkin tuolla reissulla.

Lauantaina treenattiin illalla ja sunnuntaina pelattiin ensimmäinen peli, joka hävittiin 2-1. Peli oli aika arkaa molemmilta ja tunnustelua, mutta maanantaina alkoi rytisemään oikein huolella, vähän liiankin huolella. Istuttiin ainakin puolet pelistä jäähyaitiossa ja sen nyt tietää ilman kristallipalloakin, että miten siinä karusellissa tulee käymään. 5-4 kuokkaan ja kotia kohti junalla mietiskellen järkyttävää jäähymäärää. Osa oli aiheellisia, mutta osa tuli kyllä aivan luokattoman helposti meille. No, ei selittelyjä, tilanne on 2-0 kaverille ja torstaina on taas uusi mahdollisuus. Usko omaan joukkueeseen on kova ja periksi ei tulla antamaan milliäkään, eikä oteta yhtään taka-askelta yhdessäkään tilanteessa. Tuossa toisessa pelissä sattui muuten hauska tilanne. Peli oli käynnissä toisessa erässä ja kiekko vastustajalla meidän maalin takana. Yhtäkkiä jostain, en vieläkään tiedä mistä, pomppasi toinen kiekko tämän kiekkollisen kaverin lavan viereen! Varmasti sille joku luonnollinen selitys on, mutta kyllä alkoi naurattamaan se tilanne, kun tuomarikin oikein silmillä laski, että ei helkutti on siinä kaksi kiekkoa, ennen kuin vihelsi pelin poikki.

Pavlodarin ympäristöä.

Pavlodarin ympäristöä.

Hallilta menossa hotellille.

Hallilta menossa hotellille.

Paikallisessa ostarissa olevasta "urheilijoiden pubista" sai tuoreista hedelmistä tehtyjä smoothie juomia, jotka oli herkullisia.

Paikallisessa ostarissa olevasta “urheilijoiden pubista” sai tuoreista hedelmistä tehtyjä smoothie juomia, jotka olivat herkullisia.

Junalla tultiin koko yö ja aamulla Astanasta matka jatkui kotiin bussilla ja aamupäivällä olimme perillä kotona. Matka siis jatkuu ja torstaina lähdetään hakemaan ensimmäistä kiinnitystä kannuun. Paljon pitää parantaa joukkueena, mutta potentiaali siihen on todellakin olemassa. Tähän kirjoituksen loppuun laitan nyt muutaman kuvan lukijoiden toiveesta tästä uudesta asunnosta, jossa olen viihtynyt paremmin, kuin hyvin.

Eteinen.

Eteinen.

Olohuone, jossa on tullut katsottua KHL pudotuspelejä koko kevät.

Olohuone, jossa on tullut katsottua KHL pudotuspelejä koko kevät.

Keittiö.

Keittiö.

Kylpyhuone.

Kylpyhuone.

Noissa kuvissa siis oma kotiluola, jota on ollut oikein ikävä välillä tuolla reissussa. Aivan loistava asunto siis!

Kautta siis jäljellä alle kaksi viikkoa ja nyt on aika laittaa ihan kaikki likoon oman joukkueen puolesta, niin tekevät myös meidän kannattajat, joita oli huikea määrä tullut tuonne vieraskentällekin. Kannustuksesta ei ole jäänyt yksikään peli täällä kiinni, vaan tunnelma on ollut mieltä hivelevä ja fiilis joka kerta askiin mentäessä mahtava, kuten kuvasta näkyy ja voi kuvitella. Mukavaa viikkoa taas kaikille ja katsotaan, mitä tuleman pitää ja se, missä ensi kaudella pelataan ja blogataan. Se on moro! 😉

Kannustus on huikeaa täällä Kokshetaussa, kylmät väreet tulee joka kerta jäälle mentäessä.

Kannustus on huikeaa täällä Kokshetaussa, kylmät väreet tulee joka kerta jäälle mentäessä.

Parhain terveisin, Suomalainen kazakki #34