Elämää Kazakstanissa, “The final”

Posted: April 24, 2014 in Uncategorized

Noita, mitalit ja kesäloma

 

Hei kaikki arvoisat lukijat ja tervetuloa tälle kaudelle viimeistä kertaa suomalaisen kazakin #34 mystiseen ja ennenkuulumattomaan lukuhetkeen mukaan!

 

Täällä pelit saatiin päätökseen vajaat kaksi viikkoa taaksepäin ja finaaleissa kävi kylmät. Välierien jälkeen koko joukkueella tapahtui ns. ulospuhallus, koska saatiin tiputettua nelinkertainen finalisti pois peleistä. Hävittiin finaalit suoraan neljässä pelissä, eikä voittajasta ollut epäselvyyttä. Kaksi tiukkaa maalin peliä, mutta siitä kääntäminen maalin voitoksi onkin sitten ihan tyystin eri asia. Yhdessä pelissä en pelannut ja paikkani otti venäläinen kollega, jolla paloi hihat tuomarityöskentelyyn niin pahasti, että seurauksena oli isot rahalliset sanktiot, sekä 8 ottelun pelikielto. Kerroin ja kuvatkin kertoivat nilkkani silloisesta tilanteesta. Tilanne oli raastava, koska kipu jalassa ei tahtonut antaa millään periksi. Seurajohto tiesi tilanteeni ja toisen finaalin ja sitä seuranneiden harjoitusten jälkeen seuramme Presidentti tuli luokseni kertomaan, että haluaa viedä minut eräälle “Magic Ladylle” , joka parantaa nilkkani takaisin pelikuntoon. Jähmetyin paikoilleni, kun kuulin häneltä tästä. Harvoin menen sanattomaksi, mutta ehdotus oli sen verran mielenkiintoinen ja ihmetystä herättävä, että en osannut sanoa juuta, enkä jaata tilanteeseen. 15 minuuttia myöhemmin menin kapteenin luokse ja käskin häntä tulkkaamaan Presidentille, että arvostan kovasti huolenpitoanne, mutta itse en usko tämmöiseen taikavoimaan. Presidentti ymmärsi täysin minua ja näin ollen en mennytkään sitten taikanaisen/noidan luo. Tähän asti olen kuvitellut, että ainoa noita, joka on olemassa on Milla Magia Aku Ankassa.

Finaalit Pavlodarissa.

Finaalit Pavlodarissa.

Edes lisähapella ei tullut kultaa tällä kertaa.

Edes lisähapella ei tullut kultaa tällä kertaa.

Pelit siis ohi ja nyt mietinnässä ensi kauden osoite. Neuvotteluja käydään, mutta aika näyttää mikä on osoite ensi kaudella. On ollut kyllä sanoinkuvaamattoman ikimuistoinen retki täällä Kazakstanissa. En olisi arvannut heinäkuun lopussa, kun vedettiin kuntopiiriä Haaparannassa ja poljettiin spinningiä, että löydän itseni tammikuussa Kazakstanista. Siirto oli todellakin oikea ratkaisu, koska nyt kaulaan ripustettiin hopeamitali ja vanhassa seurassa olisi joutunut kamppailemaan jämäsijoista. Nautin kyllä jokaisesta hetkestä täällä, jäällä ja sen ulkopuolella. Peli kulkee, kun nautit siitä oikeasti, mutta jos tulee fiilis, että nyt on töissä vaan, niin silloin mennään metsään ja pahasti. Hyvä henki, kova työnteko ja pelikaverit tekevät työstä joko nautinnollisen tai pahimmassa tapauksessa helvetin.

image

 

Loistava joukkue, hienoja persoonia ihan jokainen.

Loistava joukkue, hienoja persoonia ihan jokainen.

Muutama päivä pelien päättymisen jälkeen pelasimme ottelun faneja vastaan. Hallissa oli huikea tunnelma ja itse pääsin kentälle, kun maaliin halusi mennä meidän slovakialainen hyökkääjä, Kiko. Toisena maalivahtina operoi meidän Manageri ja se oli kyllä hauskan näköistä touhua! Pikku juniorit pelasi erätauoilla ja pelin jälkeen oltiin valokuvissa ja jaettiin nimmareita. Tosi hieno tapahtuma, jossa otetaan huomioon ihmiset, joiden ansiosta hallissa on aina hieno tunnelma.

Vähän eri varusteissa tällä kertaa. :)

Vähän eri varusteissa tällä kertaa. 🙂

Fanipelin jälkeen yhteiskuva junioreiden kanssa.

Fanipelin jälkeen yhteiskuva junioreiden kanssa.

 

Olen siis vieläkin täällä, koska työsopimus on kuun loppuun asti voimassa. Nyt on siis ollut aikaa ottaa happea ja käydä tutustumassa lisää paikallisiin asioihin. Toissapäivänä kävin hammaslääkärissä täällä ja olin tyytyväinen. Eräs venäläinen pelaaja-agentti tosin laittoi viestiä ennen sinne menoa, että “good luck”. No, leegot säilyi suussa ja niistät tuli puhtaat ja palvelu oli erinomaista. Hintatasokin on varsin kohtuullinen, putsaus maksoi 27€ yksityisellä. Tänään kävin hoidattamassa koipiani paikallisessa hoitolassa. Tassuista tuli kyllä pehmeät, kuin vauvan pyllynposket ja hoitaja laittoi jotain kosteusvoidetta niihin lopuksi, niin nyt tuoksuu koko kämppä siltä, niinkuin olisi vessanraikastimet jaloissa, mutta ei se haittaa, tuoksu on hyvä.

 

Hammaslääkäri.

Hammaslääkäri.

Pedikyyrin huone.

Pedikyyrin huone.

Kauden pölyjen putsaus jaloista menossa.

Kauden pölyjen putsaus jaloista menossa.

Paljon on tapahtunut asioita neljässä kuukaudessa. On mm. ihmetelty sitä lahtauskunnossa ollutta kylpyammetta, on menty hiilijunalla pitkin poikin Kazakstania, on todettu ulkolämpötilan olevan -41, on pelattu jäähallissa, joka oli kylmempi, kuin pakastin. On tarkastettu maaleja kännykkäkamerasta, on lennetty lentokoneella, jossa oli varustekassit sisätilassa, on syöty hevosenlihaa, on tehty vieraspelireissu, joka kesti kaksi minuuttia, on juostu purevia kulkukoiria karkuun jne, jne.. Koirista en ole muuten aikaisemmin tainnut mainita, mutta tuossa yksi ilta jouduin kasvotusten erittäin vihaisen ja sairaan oloisen hauvelin kanssa. Hetken laukulla huidottuani ja samalla peräännyttyäni se antoi periksi. Yhtä hyvin ei käynyt pelikaverille viime viikolla, kun kulkukoira hyökkäsi päälle ja puri housujen läpi pohkeeseen, niin että nahat lähti jalasta. Aamulla lääkäri tuli katsomaan ja “yllättävä” diagnoosi tuli suusta, sjo normalna. Yleensä ottaen ne on ihan lupsakoita, mutta tuohon satojen koirien joukkoon mahtuu myös niitä vähemmän lupsakoita.

Olen myös nähnyt hienoja paikkoja, Astanan ydin ja Almaty ovat jääneet mieleen pysyvästi. Mieleen ovat jääneet ja kolahtaneet myös ne todella köyhät ja kurjat paikat, joissa kuitenkin asuu ihmisiä ja joille ne paikat ovat koteja. Se on heille normaalia, mutta meille ei, niin hyvään olemme saaneet Suomessa tottua. Tämä seikkailu on auttanut ymmärtämään, että ihminen voi olla onnellinen, vaikka rahaa ei olisikaan kasoittain. Ei tarvi olla välttämättä Lexusta ja kivitaloa, Ladalla ja yksiölläkin voi olla onnellinen.

Ikimuistoinen matka, ikimuistoisia kohtaamisia paikallisten ihmisten kanssa ja helläkätistä kohtelua. Minusta on pidetty täällä hyvää huolta. Kiitos kuuluu koko seuralle ja sen henkilökunnalle, olen ikuisesti kiitollinen kaikista hetkistä, jotka sain täällä viettää. Suomeen haluan lähettää kiitokset tietenkin rakkaalleni, lapsilleni ja muille läheisilleni, sekä kaikille ystäville ja teille myös lukijat, jotka tsemppasitte upeasti koko tämän reissun! Kiitokset myös Wall ja Uk Pallas, joiden ansiosta minun ei tarvinnut torjua täällä ilman maskia ja rintapanssareita, siinä tapauksessa olisin varmaan tarvinnut sitä “magic ladya”.

Nyt siis kotiinlähtö häämöttää ja tämä blogi jää kesälomalle siinä samassa, missä sen kirjoittajakin. Missä se pelipaikka ensi kaudella onkin, niin jos maa ei ole Suomi, niin Jopet Show’n autokauppiaan sanoin, melkeinpä lupaan, että tämä blogi ei ole vielä nähnyt sen viimeistä sivua.

Mukavaa kevättä ja tulevaa kesää kaikille ja muistakaa pysyä positiivisina, mitä ikinä eteen tuleekin, sillä pääsee aika pitkälle! Loppukevennyksenä ja kesäloman kunniaksi laitan itsestäni vähemmän mairittelevan kuvan tähän. Tuossa kunnossa ei auta olla, kun laittaa heinäkuussa luistimet jalkaan seuraavan kerran. 😉 Viimeisen kerran tälle kaudelle, do swidanya!

 

Kesäloma kunnossa. ;)

Kesäloma selfie 😉

Kunnioittavasti, suomalainen kazakki #34

Advertisements
Comments
  1. PL says:

    Kiitos näistä mukaansa tempaavista kirjoituksista – jään kaipaamaan niitä. Toivottavasti jatkossakin saamme lukea näitä. Hyvää kesää. Ja onnittelut hopeamitalista

  2. Mikko says:

    Jaa, eikö Westerlundi oo ollu yhteyksissä kun kesälomaa jo mietit 😀

  3. Tepsu says:

    Kiitos mahtavista kirjoituksista ja onnea mitalista! Toivottavasti seuraava joukkue on sinulle mieleinen. Hyvää kesää kazakki!

  4. Kalmari says:

    Mahtavaa lukea tätä blogia! Onnittelut hopeasta ja missä pelit jatkuukin, niin toivottavasti jatkat rustaamista! Sen verran lennokasta läppää lentää! Hyvää kesää!

  5. Toinen hopeamitalisti says:

    Hyvää kesälomaa ja kiitos hyvistä kirjoituksista!

  6. Jari says:

    Hyvää kesälomaa ja onnea hopeamitalista. Toivottavasti tarinat jatkuu.

  7. Samu says:

    Joo, kiitos blogista ja onnea mitalista! Oli mahtavaa lukemista, eikä haittaa vaikka pelaisit Suomessa, lukisin silti 🙂 Hyvää kesää ja onnea jatkoon!

  8. Nautinnollista lomaa, maltan tuskin odottaa, mihin seikkailuihin ensi kausi viekään meidät taas!

  9. Anu says:

    Hyvää kesää ja kiitos loistavista blogikirjoituksistasi! Lisää odotellen 🙂

  10. tappersson says:

    Äääh oisit nyt vaan käyny taikanaisen luona. Olisi varmasti ollut mieleenpainuva kokemus. Kivasti kirjoitat kyllä, kannattaa jatkaa

  11. Seija says:

    “Tämä seikkailu on auttanut ymmärtämään, että ihminen voi olla onnellinen, vaikka rahaa ei olisikaan kasoittain. Ei tarvi olla välttämättä Lexusta ja kivitaloa, Ladalla ja yksiölläkin voi olla onnellinen.”

    Noissa parissa lauseessa tiivistyy niin vahva elämänfilosofia, että siitä saa vahavn perustan omalle elämällä.

    Kiitos kirjoituksista ja onnea mitalista 🙂

  12. Jakke says:

    Kiitos mielenkiintoisesta ja hauskasta kirjoituksista.
    Mielenkiinnolla tiedustelisin, millä varusteilla pelasit viime kauden ja mielellään kuvien kera, vaiko onko ne liian “pyhät” kaikille nähtäkviksi? 😉

  13. Kaitsu says:

    Kuten Seija tuossa yllä jo kehaisikin tuota Largo vs Lexus -vertausta, olet ymmärrettävästi oppinut reissullasi paljon elämästä ja erilaisesta kulttuurista. Missä maassa ja joukkueessa jatkossa ikinä perhosteletkaan, täältä iso käsi Sinulle jatkoon! Ja jos nivelet ei tulevaisuudessa tahdo enää taipua, niin urheilujournalismin pariin vaan reippaasti. Sen verran hersyvää tekstiä irtoaa!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s