Archive for September, 2014

Elämää Italiassa osa 3

Posted: September 29, 2014 in Uncategorized

Buonasera kaikki arvoisat lukijat ja tervetuloa jälleen suomalaisen italiaanon sanallisten ja kokemuksellisten tarinoiden äärelle!

Pakkohan tämä nyt oli tehdä, eli yläilmaselfie! :)

Pakkohan tämä nyt oli tehdä, eli yläilmaselfie! 🙂

Täällä sarja saatiin käyntiin toissa viikonloppuna kotipelillä ja avaus hävittiin Neumarktille lukemin 1-2. Peli oli tunnustelua ja hieman arkaa molemminpuolin, vähän niinkuin olisi kaikilla ollut villasukat  vielä edellistalvelta jaloissa. Seuraavalla viikolla pelattiin sitten Valpelliceä vastaan vieraskentällä ja turpaan tuli 5-1 ja peliesitys ei ainakaan parantunut edellisestä, vaan oltiin pelaavinamme, mutta tärkeissä paikoissa oltiin aivan lapasia. Ja jos viisi kertaa kolisee omissa, niin siinä vaiheessa saa katsoa myös maalilla seisonut kaveri itseään peilistä muutaman kerran. Erään entisen valmentajani sanoin : “Toi sun torjuntaprosentti oli alhaisempi, kuin mun saunan lämpömittarissa olevat lukemat”.

Mutta asioilla on tapana järjestyä, niin jääkiekossa, kuin muussakin elämässä ja paremmista tuloksista jääkiekon saralla hieman tuonnempana. Tuo Valpellice on muuten todella pieni vanha luoteis-italiassa sijaitseva kylä, joka kuuluu Torinon provinssiin ja matkaa upeaan Torinoon tulee n. 50 kilometriä. Val pellice on käytännössä käyty läpi taktiikalla askel sisään ja toinen ulos, niin pieneltä se vaikutti, kivalta ja tunnelmalliselta kylläkin ensinäkemältä.

Puolitoista viikkoa sitten kävin eräänä aamuna laskemassa 16 kilometriä koskia täällä ja oppaakseni sain lajin maailmanmestarin Roberton. Robertolla oli homma loistavasti hallussa ja vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta ei vältytty tälläkään kertaa! Uin myös koskessa välillä, tosin tarkoituksellisesti kokeakseni, kuinka kylmää on +6 asteinen vesi ja miltä tuntuu, kun kolauttaa takapuolensa kunnolla kivikkoihin, virta koskissa on nimittäin todella kova, että siinä vauhdissa ei niitä paljoa ehtinyt väistelemään. Mahtava kokemus, mutta ei ensimmäinen kerta. Kesällä laskin Suomessa Rukan vieressä sijaitsevassa Juuma nimisessä paikassa koskia ja sekin oli hieno kokemus!

Vierailin myös edellisenä sunnuntaina Garda-järvellä, joka on kaikessa kauneudessaan upea! Täältä tulee matkaa Gardan pohjoiskärkeen n.160km ja ajoin siitä hieman vielä etelämmäs ja matkan varrella tuli vastaan todella iso outlet ostoskeskus nimeltä Affi. En jäänyt sinne kuitenkaan pyörimään, vaan ajelin suoraan lähimpään paikkaan, jossa pääsi uimaan järvessä. Sää oli tosi kesäinen, +26 ja vesi oli lämmintä. Matkan varrella pysähdyin syömään kylässä nimeltä Malcesine ja ruoka oli herkullista, luonnollisesti! Takaisin tullessa pysähdyin myös viinitilalla nimeltä Pisoni, se tuli vastaan hieman ennen kaupunkia nimeltä Trento, löysin sen silkalla tuurilla ja hyvä tuuri kävikin! Aivan loistavia viinejä ja juustoja oli tarjolla, joita sai ostaa mukaan sieltä ja maiskutella kotona. Tila on perustettu jo 1852, joten todella perinteikkäästä ja arvokkaasta tilasta oli kyse ja palvelu oli myös omistajan myötä sen mukaista.

 

Garda-järvi koko kauneudessaan, kerrassaan upea paikka!

Garda-järvi koko kauneudessaan, kerrassaan upea paikka!

Meren elävät maistuivat herkulliselta Malecinen ravintolassa.

Meren elävät maistuivat herkulliselta Malcesinen kylässä sijaitsevassa ravintolassa.

Pisonin viintila oli upea ja palvelu loistavaa!

Pisonin viinitila oli upea ja palvelu loistavaa!

Tähän kuvaan riittää varmastikin yksi sana: nam.

Tähän kuvaan riittää varmastikin yksi sana: nam.

Rypäleet maistuivat todella makeilta ja hyviltä.

Rypäleet maistuivat todella makeilta ja hyviltä.

 

Viineistä, juustoista ja muista vapaapäivien hekumoista siirrytäänkin sitten vähän arkisempaan asiaan nimeltä luistinten teroitus. Täällä kyseinen homma on kyllä vähintäänkin mielenkiintoisissa kantimissa. Luistimet ovat jääkiekkoilijan tärkein työväline ja terien on oltava viimeisen päälle kunnossa, jos niillä meinaa tosissaan pelata. Aloin asiaa taannoin kyselemään, kun putket piti saada teräviksi, että kuka ja missä luistimet teroittaa täällä, niin vastaus oli, että vie ne tuonne hallin nurkkaukseen, jossa jääkoneen ajaja teroittaa ne. Siis, niin mitä?!?!?!? Siis zambonin ajajako teroittaa meidän luistimet, kysyin. “Joo joo, vie ne sinne”, sain vastaukseksi. Minähän vein luistimet ja vastassa oli huom! –> yksi kuskeista ja annoin luistimet hänelle ja käsipelillä hän alkoi niitä sanan varsinaisessa merkityksessä veistelemään. Katselin vähän aikaa sitä touhua ja lopuksi päätin, että parempi varmaan, etten katso enää enempää, vaan teen ristinmerkit ja toivon parasta. En todellakaan nyt siis tarkoita, etteikö yksikään jääkoneen kuljettaja osaisi luistimia teroittaa, mutta normaali olosuhteissa ne teroittaa huoltaja, joita meilläkin on kolme kappaletta! Joten heti alkuun kuulosti vähintäänkin ihmeelliseltä se seikka, että zamboni kaveri vastaa meidän luistimista, miksi huoltajat eivät ole sitä opetelleet, kun kerta ovat niillä töin hallilla. Sain luistimet käteeni ja ainoa, mitä tämä kaveri minulle osasi sanoa, oli että “right skate, no good”, eli oikean jalan luistin ei hyvä. Joka tapauksessa ne teroitukset loppuivat siihen paikkaan ja mentiin jäälle, niin olo oli kuin vastasyntyneellä vasikalla karsinassa, kun ei tahtonut pystyssä pysyä. Yksi kolmesta huoltajasta äkkiä paikalle ja käsipelillä nopeat hionnat liipan kanssa, että pystyi jollain ilveellä vetämään harjoitukset läpi. Myöhemmin viilasin terät itse siihen kuntoon, että niillä pystyy treenaamaan ja pelaamaan täysillä. Eikai tuossa tilanteessa voinut taaskaan muuta tehdä, kuin alkaa nauramaan. Jälkeenpäin, kun asiaa ihmettelin, niin pelikaveri sanoi minulle, että “sun luistimet teroitti se väärä jäänajaja.” No, eipä tarvi kauas taakse katsoa, kun Ruotsissa huoltaja sössi automaattikoneen kanssa kolme kertaa luistimista kantit pois niin, että taas oltiin bambina heikolla jäällä. Eli täysi ymmärrys ja sympatia tämän kaverin kohdalla täällä, jonka varsinainen työ on olla kenttämestari ja pääasia ja iso käsi siitä, että yrittää, mutta hassu juttu kaiken kaikkiaan koko teroitushomma täällä.

Kolmas sarjapeli siis pelattiin lauantaina ja siinä vastaan asettui molemmat edelliset pelinsä voittanut Cortina. Johdettiin peliä 2-0 ja jos oltaisiin kyetty kliiniseen viimeistelyyn, niin me oltaisiin naulattu se ottelu jo toisessa erässä. Hieman kuitenkin viimeistelyn ontuessa pelistä muodostui trilleri ja kaveri pääsi kaventamaan kolmannessa erässä loppulukemiksi 2-1. Pelin loppu oli huikeaa puolustustaistelua ja sehän on itselle ainakin hienointa, kun pääsee oikeasti taistelemaan pisteistä kynsin ja hampain. Joukkue pelasi todella uhrautuvasti viimeiset minuutit ja pojat blokkasivat monta tärkeää laukausta, niin etteivät ne tulleet maalille asti edes. Fiilis pelin jälkeen pukukopissa oli vähintäänkin huojentunut, koska kolmatta tappiota ei kärsinyt enää ottaa, koska ero kärkeen kasvaisi aivan liian isoksi, aivan liian aikaisin.

Eilen oli vapaapäivä ja se menikin melkoisen mahtavissa tunnelmissa ja maisemissa. Ensin pääsin syömään tuttavaperheen luokse aitoa meksikolaista ruokaa ja sen jälkeen minulta kysyttiin, josko haluaisin nähdä tämän meidän kauniin kylän yläilmoista. No tottakai halusin!!! Ei muutakuin kaksi paikkaisen Falconin kyytiin ja muutaman kilometrin korkeuteen katselemaan ja rentoutumaan mahtavien maisemien seassa! Pääsin myös testaamaan, miten kone käyttäytyy ja miten sitä ohjataan ja sekin oli huikeaa! Alhaalla oli 25  astetta lämmintä ja hetken päästä oltiin katselemassa vuorien lumihuippuja ja oli kyllä mahtava ja mieleenpainuva kokemus, jonka muistaa varmasti ikuisesti.

Vipiteno yläilmoista kuvattuna.

Vipiteno yläilmoista kuvattuna.

Käytiin myös kurkistamassa vuorten huippuja, mageeta!

Käytiin myös kurkistamassa vuorten huippuja, vautsivau!

Tänään taas palattiin maanpinnalle siis ja alkoi valmistautuminen ja keskittyminen kohti huomista, jolloin kohtaamme viime kauden mestarin Rittenin vieraissa. Kuuma ilta ja kuuma peli tulossa varmasti, mutta sehän on vain hienoa päästä pelaamaan sarjan ylivoimaista suosikkia vastaan. Me lähdetään peliin isona haastajana, mutta ennen kaikkea me lähdetään voittamaan se peli.

Summa summaarum siis, täällä kaikki hienosti. Upeita paikkoja, hienoja ihmisiä, tylsiä luistimia sekä pettymyksen, häviämisen tuskan, voittamisen ja ilon tunteet, kaikki käyty läpi reilussa viikossa! Mutta mikä hienointa tästä tunneskaalan koko kirjosta on kilpaurheilijan päivät, kuukaudet ja vuodet tehty.  Ei siis muuta, kuin arrideverci ja kuulemisiin taas!

Loppukevennyksenä  vielä kuva paikallisesta turvallisuuden maksimoimisesta, voikaa hyvin!

 

Vieköhän tuon joku tuolta? ;)

Vieköhän tuon joku tuolta? 😉

 

Parhain terveisin, suomalainen italiaano #34

 

 

 

Elämää Italiassa osa 2

Posted: September 15, 2014 in Uncategorized

Pre-season ja uuden alku

Tervehdys kaikille näistä kuvankauniista maalaismaisemista!

Taas on vajaa pari viikkoa kokeneempi Italian matkustaja ja täytyy sanoa, että on jo ehtinyt näkemään kaikenlaista, kaunista ja koomista! Sää on kesäinen myös täällä tällä hetkellä, niinkuin ilmeisesti vielä Suomessakin, mutta aamuisin on kyllä jo viileää.

Silmiä hivelevät ovat maisemat täällä, varsinkin aurinkoisina päivinä maalaisidyllin kauneus korostuu entisestään.

Silmiä hivelevät ovat maisemat, varsinkin aurinkoisina päivinä maalaisidyllin kauneus korostuu entisestään.

Meidän ns. pre-season, eli kauteen valmistava harjoitusjakso saatiin lauantaina päätökseen ja nyt tämä viikko treenataan kauden avauspeliä silmällä pitäen ja hiotaan yksityiskohtia kuntoon. Lauantain harjoitusten jälkeen huoltajat toivat kottikärryillä kylmää olutta pukukoppiin ja tarjolla oli myös syötävää, meetwurstia, weiswurstia, juustoja ja patonkia harjoituskauden päättymisen kunniaksi.

Raksamiesten tyyliin oluet tuotiin koppiin kottikärryssä.

Raksamiesten tyyliin oluet tuotiin koppiin kottikärryssä.

Illalla oli vuorossa joukkueen esittely ja mukana olivat seuran omat juniorit ja he esittelivät aina yhden pelaajan ja paidan kerrallaan. Kaupunginjohtaja, meidän seuran Presidentti, manageri ja puheenjohtaja pitivät ennen esittelyä omat näkemyksensä joukkueesta ja ensi kaudesta. Täytyy toivoa, että saataisiin halli täyteen mahdollisimman moneen peliin kaudella. Treenipeleissä on ollut aika vähän sakkia, mutta toivotaan että itse sarjapelit toisivat mukanaan enemmän ihmisiä hallille, koska me tarvitaan kipeästi se tuki, joka omilta kannattajilta saadaan. Milanossa on kuulemani mukaan ainakin tosi villi meininki peleissä, joten niistä riittää kerrottavaa varmasti tuonnempana, kun on ensin käyty pelaamassa siellä.

Joukkueen esittely Vipitenossa lauantaina.

Joukkueen esittely Vipitenossa lauantaina.

Edellisen postauksen jälkeen käytiin muuten Brixen nimisessä kaupungissa lääkärintarkastuksessa. Matkaa täältä tulee vajaan 20 000 asukkaan kaupunkiin noin 30km. Meille tehtiin sydämen rasitustesti, mitattiin verenpaineet jne. Kaikki oli kunnossa ja saatiin viralliset todistukset siitä, että ollaan kykeneviä harjoittamaam kilpaurheilua. Sairaala oli tosi siisti ja ilmeisen uusi. Myös paikallisessa verotoimistossa vierailu oli omanlainen kokemus. Yksi työntekijä töissä ja jono oli niin pitkä, ettei odotusaulaan mahtunut edes sisälle, vaan odotettiin kadulla omaa vuoroamme. Sekin asia saatiin kuitenkin hoidettua reippaan tunnin odottelun jälkeen.

Nämä Brixenin kirkontornit ovat maalattu myös minun maskiin.

Nämä Brixenin kirkontornit ovat maalattu myös minun maskiin.

Piti kuitata nimet papereihin, ennenkuin saatiin mennä lääkärintarkastukseen.

Piti kuitata nimet papereihin, ennenkuin saatiin mennä lääkärintarkastukseen Brixenissä.

Jono oli niin pitkä, että seisottiin kadulla ja Nasty Näätänen haki kahvit tarjottimella läheisestä kuppilasta sillä välin.

Jono verotoimistoon oli niin pitkä, että seisottiin kadulla ja haettiin kahvit viereisestä kuppilasta odotellessamme sisäänpääsyä.

Reilu viikko takaperin käytiin pelaamassa Landshutia vastaan Saksan puolella. Joukkue pelaa DEL2 sarjaa ja ihan pätevän oloinen joukkuehan tuo tuntui olevan. Voitettiin vieraissa 3-4, mutta kotona pelattiin samaa jengiä vastaan kaksi päivää myöhemmin ja hävittiin 1-5. Se oli heikoin esitys pre-seasonilla koko joukkueelta, etenkin ottelun viimeinen erä, allekirjoittanut mukaan lukien. Kaksi erää ihan hyvää peliä, mutta kolmannessa erässä täysi romahdus jäähyjen merkeissä ja peli oli sillä selvä. Seuraavaksi pelattiin ensimmäistä kertaa saman sarjan joukkuetta vastaan ja voitettiin HC Eppan 7-3 kotona. Pelissä sattui ja tapahtui. Välillä jäällä oli niin kauhea sumu, kosteudesta johtuen, että pidettiin pieniä taukoja ja hallin päässä sijaitseva jättimäinen puhallin puhalsi sumua pois. Puhallinta pidetään hetki aina päällä ja käynnistetään uudelleen sumun saapuessa jäälle. Toisessa erässä hajosi osa kaukalon laidasta, mutta ei hätää, kenttämestari teki erikoiset ja teippasi laidan pelkällä teipillä kiinni ja taas mentiin! Vastustaja ole meitä heikompi, mutta sarja kun alkaa, niin ne on eri pelejä tuotakin joukkuetta vastaan varmasti. Harjoitusotteluista ei kannata yleensä ihan kauhean pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä.

Landshutin maisemia vauhdista matkalla hallille.

Landshutin maisemia vauhdista matkalla hallille.

Viime viikolla kävin katselemassa maisemia 1500 metrissä Rosskopf nimisessä paikassa. Paikka sijaitsee ihan keskustan tuntumassa ja ylös pääsee gondolihissillä. Hinta on 10€/aikuinen ja ylhäällä voi käydä katsomassa maisemien lisäksi myös alpakoita, vuohia ja poimia vaikka mustikoita, niitä siellä  nimittäin näytti olevan yllin kyllin. Talvisin siellä voi siis lasketella ja kesäisin vaellella.

Näkymät Vipitenon keskustaan päin.

Näkymät gondolista Vipitenon keskustaan päin.

Maisemat Rosskopfin korkeuksista.

Maisemat Rosskopfin korkeuksista.

Ruoka on pelottavan hyvää täällä. :)

Ruoka on mielettömän hyvää. 🙂

Nyt täällä alkaa siis viimeinen viisi päivää, ennenkuin Broncos vuosimallia 2014-2015 saa tulikasteensa Neumarkt nimistä joukkuetta vastaan kotipelissä 20.9 lauantaina. Vastustaja on puheiden mukaan kova ja meidän täytyy valmistautua erittäin huolella lauantaihin, että saadaan pistetili heti lähdöstä auki.

Pelit täällä alkavat arkisin vasta 20.30 ja viikonloppuisin 19.30 paikallista aikaa (kello on tunnin Suomen aikaa jäljessä), eli aika myöhään aina pelataan. Nämä aikataulut ovat siis viimeisin tieto, mutta ainahan ne saattaa muuttua, mutta sepä jää nähtäväksi.

Ruoka täällä on aivan taivaallista, sama missä käy syömässä, niin aina saa semmoiset herkut, että vähän täytyy jopa katsoa mitä suuhunsa laittaa, koska muuten ollaan tilanteessa, että meikäläisen maalilla ei ole aukkoja enää ollenkaan, kun on saanut syödäkseen vähän paikallisia herkkuja. Suosittu makea herkku täällä on omenastruudeli, joka maistuu kyllä todella hyvälle ja sitä saa melkeinpä mistä kahvilasta tai leipomosta tahansa. Suolaisia löytyykin sitten joka lähtöön ja joka ruokapaikassa on hyvät listat, joista löytyy kyllä jokaiselle jotakin. Paljon täällä on Saksasta vaikutteita ruoan, juomien suhteen, koska niin Saksa, Itävalta kuin Liechensteinkin ovat vain kivenheiton päässä täältä.

 

Tällaista täällä siis tällä kertaa, eli alles gut! Kirjoittelemisiin ja ciao!

Parhain terveisin, suomalainen italiaano #34

Blondi alpakka.

Blondi alpakka.

 

Elämää Italiassa osa 1

Posted: September 1, 2014 in Uncategorized

Italia, uusi maa ja uudet kujeet

 

 

 Ciao ja terveiset täältä uudesta työpaikasta pohjois-Italiasta!

 

Siinä on rehellinen, konstailematon ja aito italialainen pizza!

Siinä on rehellinen, konstailematon ja aito italialainen pizza!

 

 

Täällä sitä ollaan nyt ja pari viikkoa on mennyt kyllä todella nopeasti, kun olemme harjoitelleet kaksi-kolme kertaa päivässä. Uuteen paikkaan tutustuessa ja paikallista kulttuuria omaksuessa päivät ovat menneet kyllä kuin siivillä. Olen myös joka päivä ihmetellyt ja ihastellut näitä jylhiä vuoristomaisemia, joissa raavaammankin karpaasin sielu lepää.

Vipitenon kävelykatu.

Vipitenon/Sterzingin kävelykatu. 

Tein tänne Sterzingiin sopimuksen jo keväällä, vaikka alunperin tarkoitus oli jäädä Kokshetauhun metsästämään hävittyä mestaruutta. Mutta sitten tuli Broncos kuvioihin ja unelma pelaamisesta keski-euroopassa houkutteli enemmän. Olin monesti puhunut täällä pelaamisesta ja unelmoinutkin siitä ja nyt tilaisuuden saatuani en miettinyt kyllä hetkeäkään, vaan tartuin mahdollisuuteen. Kyseessä on itselleni siis kuudes maa ja viides pääsarja, jossa pelaan tulevalla kaudella. Kyllä sitä on joka päivä iloinen ja kiitollinen, että tämän työn ansiosta olen päässyt näkemään ja kokemaan hienoja paikkoja ja hetkiä, sekä saanut tutustua uusiin ihmisiin ympäri maailmaa.

Kylän nimi on Sterzing saksaksi ja Vipiteno italiaksi, kummin sen nyt sitten vaan haluaa sanoa. Kylässä asuu muutama tuhat ihmistä, mutta turisteja paikka vilisee lomakausina loistavien laskettelu ja retkeily, sekä nähtävyyksien ansiosta. Sää täällä vaihtelee vuoristojen ansiosta aikalailla. Viime viikolla oli hellepäiviä, mutta sateisiakin päiviä on mahtunut niitäkin tähän kahteen viikkoon ja itse kesä on ollut täällä aika kalsea ja paikalliset optimistit elättelevät vielä toiveita kunnon helteistä, mutta se jää nähtäväksi. Tämä paikka on siis lähellä Itävallan rajaa ja esim. Innsbruckiin matkaa on alle 60km. Muncheniin täältä kestää liikenteestä riippuen autolla vajaat kolme tuntia. Milanoon kolmisen tuntia ja esim. Veronaan muutama tunti. Gardajärven pohjoispäähän matkaa on noin 150km.

Ei kautta ilman koppia! ;)

Ei kautta ilman koppia! 😉

 Matka tänne meni hienosti, mutta vitsailu matkalaukkujen hukkumisesta kolahti kyllä omaan nilkkaan pahasti tällä kertaa. Kun laskeuduimme Muncheniin joukkukaverini Matin kanssa ja astelimme koneesta ulos, niin oma nimi kuulutettiin siinä kohtaa ja ainoat tavarat, jotka tulivat perille asti oli laskettelusukset ja lentolaukku!

Näistä kamoista ainoastaan lentolaukku löysi tiensä perille asti.

Näistä kamoista ainoastaan lentolaukku löysi tiensä perille asti.

Kyllä seurajohto ihmetteli ensin, kun lampsin pukukoppiin pelkkien suksien kanssa, että onkohan kaveri ymmärtänyt lajin täysin väärin ja että Innsbruckin mäkiviikot on vasta tammikuussa. Parin päivän kuluttua varusteet ja kaikki muu oleellinen kuitenkin saapui Vipitenoon ja pääsin vihdoin jäälle. Kaksi jääharjoitusta ehdittiin mennä, ennenkuin lähdimme jo turnaukseen Bietigheimiin Saksan puolelle. Reissu oli siitä mielenkiintoinen myös, että lähdimme aamulla klo. 05.00, koska peli Nurnbergiä vastaan alkoi jo klo. 14.00. Matkalla pysähdyttiin kyselemään huoltoasemalta, että olisiko niillä aamupalaa. Syötiin aamupala huoltoasemalla ja ajettiin loppumatka Bietigheimiin ja suoraan hallille. Pelasimme siis Saksan pääsarjajoukkuetta Nurnberg Ice Tigersiä vastaan lauantaina ja sunnuntaina Ranskan pääsarjajoukkue Strasbourgia vastaan. Saksan pääsarjajoukkue oli kyllä ylivoimainen sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä siinä pelissä olisi auttanut edes kunnon lounas. Oltiin koko peli semmoisessa pesukoneessa, että 60 laukauksen jälkeen hien määrän saattoi mitata litroissa. 6-0 oli loppulukemat ja osa äijistä ei tiennyt edes mistä ovesta poistua kaukalosta, niin pahasti meitä vietiin. Sunnuntaina vastustaja oli selvästi heikompi ja voitettiin 4-2. Tuli lauantain ilotulituksessa kyllä uudet varusteet kertaheitolla tutuiksi!

 

Kuva kotipihalta, joka on reilun kilometrin korkeudessa merenpinnasta.

Kuva kotipihalta, joka on reilun kilometrin korkeudessa merenpinnasta.

 

Majatalon isäntä teki ruokaa, joka oli aivan loistavaa joka päivä.

Majatalon isäntä teki ruokaa, joka oli aivan loistavaa joka päivä.

Asuin ensimmäisen viikon majatalossa, koska oma asuntoni vapautui vasta viime viikolla. Majatalon omistaa meidän toisen maalivahdin vanhemmat ja palvelu oli kerrassaan mahtavaa. Oli kyllä ensihetkestä lähtien semmoinen olo, niinkuin olisi kotiin mennyt. Talon isäntä pyysi aina keittiöön katsomaan mitä ruokaa haluan ja sama mitä söi, se oli herkullista aina! Majatalo Jägerheim oli kyllä mieleenpainuva kokemus positiivisessa mielessä!

Viime viikolla pääsin muuttamaan uuteen kotiin ja koti sijaitsee siis reilun kilometrin korkeudessa merenpinnasta ja maisemat ovat kyllä hienot ja täällä viihtyy. Tänään on vapaapäivä ja huomenna jatketaan hommia ja aletaan rakentamaan ja miettimään enemmän taktisia asioita, kun kaikilla on kunnon tuntuma jäällä treenamiseen taas. Joukkue on aika nuori rakenteeltaan ja allekirjoittanut on joukkueen vanhin seppä. Ollaan saatu hallille hyvä meininki päälle heti alusta lähtien ja se tulee olemaan tämän joukkueen valttikortti tällä kaudella, koska rosteri ei ole kokemukseltaan ja taidoiltaan ihan sarjan kärkipäätä. Mutta niin monesti se on nähty, mikä on lopputulos, jos on joukkue, joka tekee töitä toistensa eteen tai joukkue, joka vilisee isoja tähtiä, mutta oma napa mielessä koko ajan, niin useimmiten tuo jälkimmäinen joukkue on poistunut kaukalosta häviäjänä. Ensi perjantaina menemme Landshutiin Saksaan pelaamaan seuraavan pelin ja sunnuntaina sama joukkue tulee tänne pelaamaan. Landshut pelaa Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla eli DEL2 sarjaa. Seuraavalla viikolla päästään pelaamaan oman sarjan joukkuetta vastaan kotona, kun HC Eppan tulee vierailulle. Siinä on se mittari, joka näyttää pitkälti sen, että missä me mennään tällä hetkellä tasollisesti.

Tässä siis ensipuraisu Italian maalta ja lisää kuvia ja päivityksiä on luvassa tästä eteenpäinkin. Mukavaa syksyä kaikille vajaalle 400 000 lukijalle, joita näytti olevan peräti 124 eri maasta. Tämä karpaasi kiittää ja kumartaa kaikkia lukijoita! Ei siis muuta kuin arrideverci ja uutta pizzaa naamariin!

 

Syysterveisin, suomalainen italiaano #34, Sterzing, Italia

 

Maisemat kotipihasta St.Antonin kylästä, jossa asun.