Elämää Italiassa osa 1

Posted: September 1, 2014 in Uncategorized

Italia, uusi maa ja uudet kujeet

 

 

 Ciao ja terveiset täältä uudesta työpaikasta pohjois-Italiasta!

 

Siinä on rehellinen, konstailematon ja aito italialainen pizza!

Siinä on rehellinen, konstailematon ja aito italialainen pizza!

 

 

Täällä sitä ollaan nyt ja pari viikkoa on mennyt kyllä todella nopeasti, kun olemme harjoitelleet kaksi-kolme kertaa päivässä. Uuteen paikkaan tutustuessa ja paikallista kulttuuria omaksuessa päivät ovat menneet kyllä kuin siivillä. Olen myös joka päivä ihmetellyt ja ihastellut näitä jylhiä vuoristomaisemia, joissa raavaammankin karpaasin sielu lepää.

Vipitenon kävelykatu.

Vipitenon/Sterzingin kävelykatu. 

Tein tänne Sterzingiin sopimuksen jo keväällä, vaikka alunperin tarkoitus oli jäädä Kokshetauhun metsästämään hävittyä mestaruutta. Mutta sitten tuli Broncos kuvioihin ja unelma pelaamisesta keski-euroopassa houkutteli enemmän. Olin monesti puhunut täällä pelaamisesta ja unelmoinutkin siitä ja nyt tilaisuuden saatuani en miettinyt kyllä hetkeäkään, vaan tartuin mahdollisuuteen. Kyseessä on itselleni siis kuudes maa ja viides pääsarja, jossa pelaan tulevalla kaudella. Kyllä sitä on joka päivä iloinen ja kiitollinen, että tämän työn ansiosta olen päässyt näkemään ja kokemaan hienoja paikkoja ja hetkiä, sekä saanut tutustua uusiin ihmisiin ympäri maailmaa.

Kylän nimi on Sterzing saksaksi ja Vipiteno italiaksi, kummin sen nyt sitten vaan haluaa sanoa. Kylässä asuu muutama tuhat ihmistä, mutta turisteja paikka vilisee lomakausina loistavien laskettelu ja retkeily, sekä nähtävyyksien ansiosta. Sää täällä vaihtelee vuoristojen ansiosta aikalailla. Viime viikolla oli hellepäiviä, mutta sateisiakin päiviä on mahtunut niitäkin tähän kahteen viikkoon ja itse kesä on ollut täällä aika kalsea ja paikalliset optimistit elättelevät vielä toiveita kunnon helteistä, mutta se jää nähtäväksi. Tämä paikka on siis lähellä Itävallan rajaa ja esim. Innsbruckiin matkaa on alle 60km. Muncheniin täältä kestää liikenteestä riippuen autolla vajaat kolme tuntia. Milanoon kolmisen tuntia ja esim. Veronaan muutama tunti. Gardajärven pohjoispäähän matkaa on noin 150km.

Ei kautta ilman koppia! ;)

Ei kautta ilman koppia! 😉

 Matka tänne meni hienosti, mutta vitsailu matkalaukkujen hukkumisesta kolahti kyllä omaan nilkkaan pahasti tällä kertaa. Kun laskeuduimme Muncheniin joukkukaverini Matin kanssa ja astelimme koneesta ulos, niin oma nimi kuulutettiin siinä kohtaa ja ainoat tavarat, jotka tulivat perille asti oli laskettelusukset ja lentolaukku!

Näistä kamoista ainoastaan lentolaukku löysi tiensä perille asti.

Näistä kamoista ainoastaan lentolaukku löysi tiensä perille asti.

Kyllä seurajohto ihmetteli ensin, kun lampsin pukukoppiin pelkkien suksien kanssa, että onkohan kaveri ymmärtänyt lajin täysin väärin ja että Innsbruckin mäkiviikot on vasta tammikuussa. Parin päivän kuluttua varusteet ja kaikki muu oleellinen kuitenkin saapui Vipitenoon ja pääsin vihdoin jäälle. Kaksi jääharjoitusta ehdittiin mennä, ennenkuin lähdimme jo turnaukseen Bietigheimiin Saksan puolelle. Reissu oli siitä mielenkiintoinen myös, että lähdimme aamulla klo. 05.00, koska peli Nurnbergiä vastaan alkoi jo klo. 14.00. Matkalla pysähdyttiin kyselemään huoltoasemalta, että olisiko niillä aamupalaa. Syötiin aamupala huoltoasemalla ja ajettiin loppumatka Bietigheimiin ja suoraan hallille. Pelasimme siis Saksan pääsarjajoukkuetta Nurnberg Ice Tigersiä vastaan lauantaina ja sunnuntaina Ranskan pääsarjajoukkue Strasbourgia vastaan. Saksan pääsarjajoukkue oli kyllä ylivoimainen sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä siinä pelissä olisi auttanut edes kunnon lounas. Oltiin koko peli semmoisessa pesukoneessa, että 60 laukauksen jälkeen hien määrän saattoi mitata litroissa. 6-0 oli loppulukemat ja osa äijistä ei tiennyt edes mistä ovesta poistua kaukalosta, niin pahasti meitä vietiin. Sunnuntaina vastustaja oli selvästi heikompi ja voitettiin 4-2. Tuli lauantain ilotulituksessa kyllä uudet varusteet kertaheitolla tutuiksi!

 

Kuva kotipihalta, joka on reilun kilometrin korkeudessa merenpinnasta.

Kuva kotipihalta, joka on reilun kilometrin korkeudessa merenpinnasta.

 

Majatalon isäntä teki ruokaa, joka oli aivan loistavaa joka päivä.

Majatalon isäntä teki ruokaa, joka oli aivan loistavaa joka päivä.

Asuin ensimmäisen viikon majatalossa, koska oma asuntoni vapautui vasta viime viikolla. Majatalon omistaa meidän toisen maalivahdin vanhemmat ja palvelu oli kerrassaan mahtavaa. Oli kyllä ensihetkestä lähtien semmoinen olo, niinkuin olisi kotiin mennyt. Talon isäntä pyysi aina keittiöön katsomaan mitä ruokaa haluan ja sama mitä söi, se oli herkullista aina! Majatalo Jägerheim oli kyllä mieleenpainuva kokemus positiivisessa mielessä!

Viime viikolla pääsin muuttamaan uuteen kotiin ja koti sijaitsee siis reilun kilometrin korkeudessa merenpinnasta ja maisemat ovat kyllä hienot ja täällä viihtyy. Tänään on vapaapäivä ja huomenna jatketaan hommia ja aletaan rakentamaan ja miettimään enemmän taktisia asioita, kun kaikilla on kunnon tuntuma jäällä treenamiseen taas. Joukkue on aika nuori rakenteeltaan ja allekirjoittanut on joukkueen vanhin seppä. Ollaan saatu hallille hyvä meininki päälle heti alusta lähtien ja se tulee olemaan tämän joukkueen valttikortti tällä kaudella, koska rosteri ei ole kokemukseltaan ja taidoiltaan ihan sarjan kärkipäätä. Mutta niin monesti se on nähty, mikä on lopputulos, jos on joukkue, joka tekee töitä toistensa eteen tai joukkue, joka vilisee isoja tähtiä, mutta oma napa mielessä koko ajan, niin useimmiten tuo jälkimmäinen joukkue on poistunut kaukalosta häviäjänä. Ensi perjantaina menemme Landshutiin Saksaan pelaamaan seuraavan pelin ja sunnuntaina sama joukkue tulee tänne pelaamaan. Landshut pelaa Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla eli DEL2 sarjaa. Seuraavalla viikolla päästään pelaamaan oman sarjan joukkuetta vastaan kotona, kun HC Eppan tulee vierailulle. Siinä on se mittari, joka näyttää pitkälti sen, että missä me mennään tällä hetkellä tasollisesti.

Tässä siis ensipuraisu Italian maalta ja lisää kuvia ja päivityksiä on luvassa tästä eteenpäinkin. Mukavaa syksyä kaikille vajaalle 400 000 lukijalle, joita näytti olevan peräti 124 eri maasta. Tämä karpaasi kiittää ja kumartaa kaikkia lukijoita! Ei siis muuta kuin arrideverci ja uutta pizzaa naamariin!

 

Syysterveisin, suomalainen italiaano #34, Sterzing, Italia

 

Maisemat kotipihasta St.Antonin kylästä, jossa asun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements
Comments
  1. MP says:

    Näitä on hieno lukea! Tsemiä uuteen kauteen.

    • Minna K says:

      Mahtavaa, Puurun kertomukset taas kehissä. Ehdin näitä jo kaivatakin. Kaverille jo harmittelin, että olis nyt Puuru lähteny vähän eksoottisempaan paikkaan kuin Italiaan, mut eipä näy kohdemaa kirjallista antia haittaavan. Elämä ja pelit on ASENNEKYSYMYS! Hyvää kautta sinne ja pidä meidät seuraajasi kartalla!

  2. Pasi Valli says:

    tutustuin Blogiisi nyt ensikertaa iltasanomien linkin kautta ja kannatti!aion todellakin lukea jatkossakin,kiitos!

  3. PL says:

    Jes – taas on seurattavaa. Tsemppiä tuleviin peleihin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s