Elämää Italiassa osa 3

Buonasera kaikki arvoisat lukijat ja tervetuloa jälleen suomalaisen italiaanon sanallisten ja kokemuksellisten tarinoiden äärelle!

Pakkohan tämä nyt oli tehdä, eli yläilmaselfie! 🙂

Täällä sarja saatiin käyntiin toissa viikonloppuna kotipelillä ja avaus hävittiin Neumarktille lukemin 1-2. Peli oli tunnustelua ja hieman arkaa molemminpuolin, vähän niinkuin olisi kaikilla ollut villasukat  vielä edellistalvelta jaloissa. Seuraavalla viikolla pelattiin sitten Valpelliceä vastaan vieraskentällä ja turpaan tuli 5-1 ja peliesitys ei ainakaan parantunut edellisestä, vaan oltiin pelaavinamme, mutta tärkeissä paikoissa oltiin aivan lapasia. Ja jos viisi kertaa kolisee omissa, niin siinä vaiheessa saa katsoa myös maalilla seisonut kaveri itseään peilistä muutaman kerran. Erään entisen valmentajani sanoin : “Toi sun torjuntaprosentti oli alhaisempi, kuin mun saunan lämpömittarissa olevat lukemat”.

Mutta asioilla on tapana järjestyä, niin jääkiekossa, kuin muussakin elämässä ja paremmista tuloksista jääkiekon saralla hieman tuonnempana. Tuo Valpellice on muuten todella pieni vanha luoteis-italiassa sijaitseva kylä, joka kuuluu Torinon provinssiin ja matkaa upeaan Torinoon tulee n. 50 kilometriä. Val pellice on käytännössä käyty läpi taktiikalla askel sisään ja toinen ulos, niin pieneltä se vaikutti, kivalta ja tunnelmalliselta kylläkin ensinäkemältä.

Puolitoista viikkoa sitten kävin eräänä aamuna laskemassa 16 kilometriä koskia täällä ja oppaakseni sain lajin maailmanmestarin Roberton. Robertolla oli homma loistavasti hallussa ja vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta ei vältytty tälläkään kertaa! Uin myös koskessa välillä, tosin tarkoituksellisesti kokeakseni, kuinka kylmää on +6 asteinen vesi ja miltä tuntuu, kun kolauttaa takapuolensa kunnolla kivikkoihin, virta koskissa on nimittäin todella kova, että siinä vauhdissa ei niitä paljoa ehtinyt väistelemään. Mahtava kokemus, mutta ei ensimmäinen kerta. Kesällä laskin Suomessa Rukan vieressä sijaitsevassa Juuma nimisessä paikassa koskia ja sekin oli hieno kokemus!

Vierailin myös edellisenä sunnuntaina Garda-järvellä, joka on kaikessa kauneudessaan upea! Täältä tulee matkaa Gardan pohjoiskärkeen n.160km ja ajoin siitä hieman vielä etelämmäs ja matkan varrella tuli vastaan todella iso outlet ostoskeskus nimeltä Affi. En jäänyt sinne kuitenkaan pyörimään, vaan ajelin suoraan lähimpään paikkaan, jossa pääsi uimaan järvessä. Sää oli tosi kesäinen, +26 ja vesi oli lämmintä. Matkan varrella pysähdyin syömään kylässä nimeltä Malcesine ja ruoka oli herkullista, luonnollisesti! Takaisin tullessa pysähdyin myös viinitilalla nimeltä Pisoni, se tuli vastaan hieman ennen kaupunkia nimeltä Trento, löysin sen silkalla tuurilla ja hyvä tuuri kävikin! Aivan loistavia viinejä ja juustoja oli tarjolla, joita sai ostaa mukaan sieltä ja maiskutella kotona. Tila on perustettu jo 1852, joten todella perinteikkäästä ja arvokkaasta tilasta oli kyse ja palvelu oli myös omistajan myötä sen mukaista.

 

Garda-järvi koko kauneudessaan, kerrassaan upea paikka!

Meren elävät maistuivat herkulliselta Malcesinen kylässä sijaitsevassa ravintolassa.

Pisonin viinitila oli upea ja palvelu loistavaa!

Tähän kuvaan riittää varmastikin yksi sana: nam.

Rypäleet maistuivat todella makeilta ja hyviltä.

 

Viineistä, juustoista ja muista vapaapäivien hekumoista siirrytäänkin sitten vähän arkisempaan asiaan nimeltä luistinten teroitus. Täällä kyseinen homma on kyllä vähintäänkin mielenkiintoisissa kantimissa. Luistimet ovat jääkiekkoilijan tärkein työväline ja terien on oltava viimeisen päälle kunnossa, jos niillä meinaa tosissaan pelata. Aloin asiaa taannoin kyselemään, kun putket piti saada teräviksi, että kuka ja missä luistimet teroittaa täällä, niin vastaus oli, että vie ne tuonne hallin nurkkaukseen, jossa jääkoneen ajaja teroittaa ne. Siis, niin mitä?!?!?!? Siis zambonin ajajako teroittaa meidän luistimet, kysyin. “Joo joo, vie ne sinne”, sain vastaukseksi. Minähän vein luistimet ja vastassa oli huom! –> yksi kuskeista ja annoin luistimet hänelle ja käsipelillä hän alkoi niitä sanan varsinaisessa merkityksessä veistelemään. Katselin vähän aikaa sitä touhua ja lopuksi päätin, että parempi varmaan, etten katso enää enempää, vaan teen ristinmerkit ja toivon parasta. En todellakaan nyt siis tarkoita, etteikö yksikään jääkoneen kuljettaja osaisi luistimia teroittaa, mutta normaali olosuhteissa ne teroittaa huoltaja, joita meilläkin on kolme kappaletta! Joten heti alkuun kuulosti vähintäänkin ihmeelliseltä se seikka, että zamboni kaveri vastaa meidän luistimista, miksi huoltajat eivät ole sitä opetelleet, kun kerta ovat niillä töin hallilla. Sain luistimet käteeni ja ainoa, mitä tämä kaveri minulle osasi sanoa, oli että “right skate, no good”, eli oikean jalan luistin ei hyvä. Joka tapauksessa ne teroitukset loppuivat siihen paikkaan ja mentiin jäälle, niin olo oli kuin vastasyntyneellä vasikalla karsinassa, kun ei tahtonut pystyssä pysyä. Yksi kolmesta huoltajasta äkkiä paikalle ja käsipelillä nopeat hionnat liipan kanssa, että pystyi jollain ilveellä vetämään harjoitukset läpi. Myöhemmin viilasin terät itse siihen kuntoon, että niillä pystyy treenaamaan ja pelaamaan täysillä. Eikai tuossa tilanteessa voinut taaskaan muuta tehdä, kuin alkaa nauramaan. Jälkeenpäin, kun asiaa ihmettelin, niin pelikaveri sanoi minulle, että “sun luistimet teroitti se väärä jäänajaja.” No, eipä tarvi kauas taakse katsoa, kun Ruotsissa huoltaja sössi automaattikoneen kanssa kolme kertaa luistimista kantit pois niin, että taas oltiin bambina heikolla jäällä. Eli täysi ymmärrys ja sympatia tämän kaverin kohdalla täällä, jonka varsinainen työ on olla kenttämestari ja pääasia ja iso käsi siitä, että yrittää, mutta hassu juttu kaiken kaikkiaan koko teroitushomma täällä.

Kolmas sarjapeli siis pelattiin lauantaina ja siinä vastaan asettui molemmat edelliset pelinsä voittanut Cortina. Johdettiin peliä 2-0 ja jos oltaisiin kyetty kliiniseen viimeistelyyn, niin me oltaisiin naulattu se ottelu jo toisessa erässä. Hieman kuitenkin viimeistelyn ontuessa pelistä muodostui trilleri ja kaveri pääsi kaventamaan kolmannessa erässä loppulukemiksi 2-1. Pelin loppu oli huikeaa puolustustaistelua ja sehän on itselle ainakin hienointa, kun pääsee oikeasti taistelemaan pisteistä kynsin ja hampain. Joukkue pelasi todella uhrautuvasti viimeiset minuutit ja pojat blokkasivat monta tärkeää laukausta, niin etteivät ne tulleet maalille asti edes. Fiilis pelin jälkeen pukukopissa oli vähintäänkin huojentunut, koska kolmatta tappiota ei kärsinyt enää ottaa, koska ero kärkeen kasvaisi aivan liian isoksi, aivan liian aikaisin.

Eilen oli vapaapäivä ja se menikin melkoisen mahtavissa tunnelmissa ja maisemissa. Ensin pääsin syömään tuttavaperheen luokse aitoa meksikolaista ruokaa ja sen jälkeen minulta kysyttiin, josko haluaisin nähdä tämän meidän kauniin kylän yläilmoista. No tottakai halusin!!! Ei muutakuin kaksi paikkaisen Falconin kyytiin ja muutaman kilometrin korkeuteen katselemaan ja rentoutumaan mahtavien maisemien seassa! Pääsin myös testaamaan, miten kone käyttäytyy ja miten sitä ohjataan ja sekin oli huikeaa! Alhaalla oli 25  astetta lämmintä ja hetken päästä oltiin katselemassa vuorien lumihuippuja ja oli kyllä mahtava ja mieleenpainuva kokemus, jonka muistaa varmasti ikuisesti.

Vipiteno yläilmoista kuvattuna.

Käytiin myös kurkistamassa vuorten huippuja, vautsivau!

Tänään taas palattiin maanpinnalle siis ja alkoi valmistautuminen ja keskittyminen kohti huomista, jolloin kohtaamme viime kauden mestarin Rittenin vieraissa. Kuuma ilta ja kuuma peli tulossa varmasti, mutta sehän on vain hienoa päästä pelaamaan sarjan ylivoimaista suosikkia vastaan. Me lähdetään peliin isona haastajana, mutta ennen kaikkea me lähdetään voittamaan se peli.

Summa summaarum siis, täällä kaikki hienosti. Upeita paikkoja, hienoja ihmisiä, tylsiä luistimia sekä pettymyksen, häviämisen tuskan, voittamisen ja ilon tunteet, kaikki käyty läpi reilussa viikossa! Mutta mikä hienointa tästä tunneskaalan koko kirjosta on kilpaurheilijan päivät, kuukaudet ja vuodet tehty.  Ei siis muuta, kuin arrideverci ja kuulemisiin taas!

Loppukevennyksenä  vielä kuva paikallisesta turvallisuuden maksimoimisesta, voikaa hyvin!

 

Vieköhän tuon joku tuolta? 😉

 

Parhain terveisin, suomalainen italiaano #34