Puurula Puolassa, osa 2

Posted: October 13, 2015 in Uncategorized

Rapatessa roiskuu

Tervetuloa vauhdikkaaseen päivitykseen täältä Puolan hoodeilta Sanokista!

image

Täällä kausi starttasi reilu kuukausi taaksepäin ja pelejä on nyt pelattu reilu kymmenkunta. Joukkueemme majailee keskikastissa ja peli on ollut hakemista vielä, mutta niinpä sen kuuluukin olla vielä tässä vaiheessa kautta.

Joukkueiden tasoerot ovat pienet, muutamaa joukkuetta lukuunottamatta, joiden ei edes kuuluisi pelata tässä sarjassa. Sinänsä haastavasta sarjasta on kyse, että saatat voittaa edellisen pelin 13-1 ja seuraava peli onkin oikeaa jääkiekkoa, josta monesti muodostuu se kuuluisa yhden maalin peli. Tulee mieleen vuosi 2006 ja Allsvenskan, kun pelasin Leksandin joukkueessa ja tasoerot sarjassa olivat joidenkin joukkueiden kesken liian suuret. Se teki sarjasta välillä vaikean henkisellä puolella.

imageO

Yksi päivä täällä kävi ennen meidän jäätreenejä sotaorpoja Ukrainasta, joita jututettiin ja otettiin yhteiskuvia jäällä heidän kanssaan. Oli pysäyttävä kokemus, kun menin jäälle ja laidan vieressä oli valtava määrä lapsia odottamassa meitä ja kun kuulin keitä he ovat, niin siinä kohta pysähtyi miettimään vähän syvällisempiä asioita, kuin sitä alkamassa ollutta jääharjoitusta. Lapsista näki, kuinka iloisia he olivat pelkästään siitä, että olivat päässeet katsomaan puolalaisen jääkiekkojoukkueen treenejä, saatika yhteisvalokuvien ottamista. Alkoi taas palikat sujahdella aivolokeroissa oikeille kohdille, kun mietti, kuinka järkyttävää elämää ja selviytymistaistelua nämä pienet ja viattomat ihmiset ovat joutuneet käymään läpi jo tähän mennessä. Tuli kuitenkin hyvä mieli siitä, kun lapset olivat iloisia ja innoissaan. Saatiin hetkeksi näiden lasten ajatukset pois kaikesta siitä helvetistä, joka siellä on ollut. Tästä on tosiaan Ukrainaan matkaa vain noin 80 kilometriä.
Käytiin myös yhtenä päivänä kapteeniston kanssa tervehtimässä paikallisia koululaisia. Jaettiin nimmareita, annettiin fanijuttuja, otettiin niitä aina yhtä ihquja yhteis-selfieitä, kerrottiin omasta peliurasta, esiteltiin lätkäkamoja ja pelattiin näytösottelu sählyä, jossa paikallinen tyttö hassutteli rankkarista meikäläisen aivan kahville! 😂

Kouluvierailu.

Kouluvierailu.

Sitten takaisin jäälle ja siellä sattuneisiin tapahtumiin.

Tässä sarjassa on sääntö tällä kaudella, että puolalaisen maalivahdin pitää pelata vähintään puolet runkosarjan peleistä ja näin ollen jouduttiin alussa hieman kuvioimaan sitä, miten pelit jaetaan. Playoffseissa ulkomaalainen saa pelata kaikki pelit, sääntö ei koske kevään pelejä siis. Polski aloitti sarjan ja minä pelasin vasta toisessa pelissä. Alkukierroksen joukkueet olivat näitä heikompia ja sen jälkeen tuli kolmen pelin putki, jossa oli vastassa viime kauden top-3. Pelit olivat hyvää lätkää ja alkoi pikkuhiljaa pääsemään sisälle tähän sarjaan. Mutta sitten tuli tämä viimeinen kärkijoukkue vastaan, niin kello pysähtyi itsellä noin 12.minuutin kohdalla ensimmäisessä erässä aika rajulla tavalla. Kiekko pelattiin takatolpalle, jossa oli pelaaja vapaana yrittämässä maalia. Jouduin periaatteessa hyppäämään sinne ja samalla kun käteni osui jäähän, se vääntyi ja vääntyi sitten kunnolla, mutta maalia eivät saaneet. Peli jatkui ja makasin jäässä ja kokeilin liikuttaa kättä, että pystynkö jatkamaan peliä. No en pystynyt, kipu oli kuvottava ja tunsin, että käsi oli puoliksi irti. Pelikaveri Dahlmanin Toni sanoi, että huuto oli niin kova, että tiesi samantien että nyt sattui ja lujaa. Olkanivel oli lähtenyt irti kokonaan ja kuten kuvasta näkyy, niin se oli todellakin lähtenyt omille teilleen! Siitä nousin ylös ja menin fysion ja huom! –> Papin kanssa koppiin riisumaan varusteet ja ambulanssimiehet toi pyörätuolin, kun ei kivulta pystynyt kävelemään.

Fysio ja Pappi auttoivat käden kanssa jäällä.

Fysio ja Pappi auttoivat käden kanssa jäällä.

Mentiin sairaalaan fysion kanssa ja siinä kivuissa ilman mitään lääkitystä täyttelin puolan kielellä olevia sisäänkirjautumispapereita väärällä kädellä, ja painoin ainakin kahteentoista eri paperiin ala-arvoisella käsialalla nimmarit. Fysio joutui lähtemään takaisin peliin ja pyysin että saisin kunnon kipulääkkeitä tipan kautta. Antoivat kaksi satsia jotain, joilla ei ollut mitään vaikutusta mihinkään ja tässä välissä piti mennä röntgeniin kuvaamaan käsi. Voin kertoa, että oli tuskaa nousta siitä pyörätuolista ja yrittää seistä suorana kuvassa, kun olkaluu makasi kainalossa! Onneksi tällä kertaa kyse ei ollut koulukuvasta, sillä ilme olisi varmaan ollut jokseenkin tuskaisen näköinen ja hymy niin kaukana, kuin olla ja saattaa!

Ei se nyt ihan oikeassa paikassa ollut! 😂

Ei se nyt ihan oikeassa paikassa ollut! 😂

Saa aika paljon sattua ja tapahtua, että mun naama menee tuon näköiseksi.

Saa aika paljon sattua ja tapahtua, että mun naama menee tuon näköiseksi.

Kuvausten jälkeen pyysin morfiinia, jota sain kaksi satsia, mutta mitään muutosta kivussa tapahtunut. Nyt oli kulunut melkein 3 tuntia sattuneesta ja kipu oli melkoinen. Pyysin seuraavaksi nukutusta, koska meinasi järki lähteä! Kaiken lisäksi haasteen toi se, että kukaan ei tietenkään puhunut englantia, mutta onneksi ammattisanasto lääkkeille sairaaloissa ympäri maailmaa on kutakuinkin sama.

Istuin sairaalan käytävällä siinä pyörätuolissa noin 3 tuntia ja käsi roikkui holtittomana melkein lattiatasossa ja ihmiset tuijottivat minua kauhuissaan, niinkuin olisivat törmänneet spitaaliseen.

Sitten koitti hetki, kun sairaanhoitaja lähti viemään minua johonkin ja näytti minulle, että jos voisin potkia jalallani ovet auki, kun mentiin niiden läpi, kun paikallinen sairaala on, miten sen nyt kuvailisi, ehkä vähemmän moderni. Potkin varmaan neljä ovea auki ja irvistin joka kerta, kun sattui niin perkeleesti! Vihdoin oltiin perillä ja tajusin, että nyt ollaan huoneessa, jossa kuuluu kohta kuorsaus. Piti täyttää anestesiaan vaadittavat paperit, jonka jälkeen Nukkumatti-setä sanoi minulle, että “Joni, sinä nukut kohta”, johon totesin, että “mahtavaa”.
Seuraavan kerran, kun avasin silmäni, niin heräsin tunteeseen, joka oli taivaallinen. Ei kipua, käsi oli takaisin lähtöasennossa ja teipattu. Siitä soitto Jerelle ja Jonille, että hetken kuluttua voisi tulla hakemaan meikäläisen pois lasaretista.

Valmiina kotiinlähtöön.

Valmiina kotiinlähtöön.

Pojat tulivat sitten hakemaan minut pois ja kauhean nälän kanssa paikallisen pikaruokaravintolan autoluukun kautta kotiin nukkumaan.

Käytiin kaksi päivää tapahtuneesta sairaalassa juttelemassa lääkärin kanssa. Kun tämä tapahtui, minulle kerrottiin, että joudun olemaan sivussa 2-3 kuukautta. Sanoin suoraan tähän, että kuka sen voi tässä vaiheessa tietää? Olin käynyt pelkässä röntgenissä ja vaadin magneettikuvausta tietenkin olkapäähän, koska siellä on tuhat ja sata kohtaa, jotka olisivat saattaneet vaurioitua tilanteessa. Selviteltiin magneettiin pääsyä, joka onnistuikin saada vielä samalle viikolle.

Pääsin siis magneettiin aika nopeasti ja siellä todettiin, että rustorengas on mennyt rikki. Kävin yksityisessä sairaalassa kuvissa ja tapaamassa olkapää-spesialistia, joka kertoi että 2-3 kuukautta ei tule riittämään. Hän kertoi, että 4kk menee tämän hoitamiseen ja rustorengas joudutaan korjaamaan tähystysleikkauksella, joka on vajaan parin viikon kuluttua. Olen keskustellut usean huippulääkärin ja fysioterapeutin kanssa ja kaiken järjen mukaan olen tammikuussa pelikuntoinen, olettaen että leikkaus ja kuntoutus menee putkeen.

Magneetissa nähty todellinen tilanne toi noin 2 kuukautta lisää sairaslomaa.

Magneetissa nähty todellinen tilanne toi noin 2 kuukautta lisää sairaslomaa.

Summa summaarum. Nyt on ollut aikaa miettiä asioita ja ei voi olla muuta kuin kiitollinen, että olen selvinnyt urallani todella vähällä ennen tätä tärähdystä. Polvi on leikattu kaksi kertaa, sormia on murtunut, nivelkapseli on murtunut, mutta yksikään näistä ei ole jarruttanut pelaamistani, vaan puudutuspiikillä ollaan aina menty. Yhdellä kaudella pelasin vajaat 3 kuukautta puudutuksella ja välipäivät harjoituksissa oli tuskaa, kun murtunut nivelkapseli peukalossa ei oikein kiekoista tykännyt.

Mutta kuten aiemmin laitoin tuon saman kuvan olkapäästä Instagramiin, niin totesin samalla, että kaikki kipu ja tuska on sen arvoista, että saa tehdä sitä mitä oikeasti rakastaa. Koska uskallan väittää, että usealla ihmisellä se ei niin ole, vaan mennään töihin että saadaan laskut maksettua ja puurot keitettyä.
Täällä odotellaan leikkaukseen pääsyä ja hain siihen pientä alkulämpöä käymällä eilen hiusten leikkauksessa! 😉

Alkulämpö varsinaiseen leikkaukseen otettiin hiustenleikkuusta.

Alkulämpö varsinaiseen leikkaukseen otettiin hiustenleikkuusta.

Positiivisuudella mennään siis eteenpäin, no matter what! Kovaa treeniä olkapäälle ja koko kropalle heti, kun se on mahdollista ja takaisin askiin tekemään akrobatiaa! No pain, no gain sanoi joku viisas aikoinaan! Kuntoutus kuulemisiin!

Parhain terveisin, Puoliksi kädetön #43

ps. Vaikka kipu osassa noita kuvia oli järkyttävä, niin blogi ja te lukijat ette unohtuneet mielestäni siinäkään tilanteessa, vaan halusin ikuistaa tuskaisetkin hetkeni myös teille!

Alapuolella vielä paikallinen ratkaisu tulla ostoskärryjen kanssa kauppaan, siinä on suunniteltu ja tarkkaan, miten se kärry sinne kauppaan saadaan sisälle. –>

Tuohon on kulunut vuosia suunnitellessa varmasti. Ihminen + ostoskärry = Mission impossible

Tuohon on kulunut varmasti vuosia suunnitellessa. Ihminen + ostoskärry = Mission impossible

Advertisements
Comments
  1. pasi Parkkila says:

    Tsemppiä,täältä jypistä.

  2. Pelsu says:

    Tsemppiä kuntoutukseen. Mielenkiintoinen tuo kaupan kärryaukko, heräsi kysymys, että mitenköhän asiakkaat työntää tuon kauppakärryn, jossa on lasten tuuliviirejä, tuosta aukosta sisään? Varmaan pitää ensin keulia ja mennä nokka pystyssä, jotta viiri tulee maata pitkin perässä 😀

  3. Timppa says:

    Positiivinen Äijä! Tsemppiä #43 (#34)! Hyviä juttuja vuosien varrella.

  4. Kristus Mikkonen says:

    Toipumisia Oulusta!
    Toivottavasti blogi ei kuitenkaan jää. Yksi niistä harvoista, joita viitsii säännöllisesti kytätä.
    Ei muuta kun raporttia kuntoutumisesta ja lisää niitä mainioita paikallisia pikku erikoisuuksia ym. huomioita ympäröivästä maailmasta!
    Ja kiitokset kaikesta tähän mennessä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s