Pelien pelit ja siperialainen linja-auto
Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää kaikille!
Täällä vietetään Suomen 99-vuotiasta itsenäisyyspäivää vapaapäivän merkeissä ja kotona rauhoittuen. Sää täällä on hyvin kesäinen, t-paita ja shortsit päällä voi olla ulkona tänään ☀️
Täällä ollaan taas eletty ja koettu jos jonkinlaisia vaiheita ja niistä ajattelin kirjoitella tässä postissa tällä kertaa.
Pelien osalta viimeinen kuukausi oli haasteellinen meille, kun hävisimme kaksi kertaa päävastustajille maalin erolla. Peli on vieläkin välillä joukkueella hakemista ja ehkä nuoruudesta johtuvaa vuoristoratamaisuutta on havaittavissa. Yritän olla poikien tukena ja rauhoittaa peliä ja heidän pelaamistaan omalla kokemuksella joka pelissä.
Nyt on tauko peleistä ja seuraavan kerran pelataan vasta 17.12 vieraissa ja vastassa on jälleen yksi päävastustajista, Mulhouse Scorpions. Hävittiin heille kotona 1-2 marraskuussa. Pelikelloon jäi alle 2 minuuttia, kun tekivät voittomaalin meidän oman hölmöilyn takia. Noh, urheiluun kuuluu onnistumiset ja epäonnistumiset ja niiden kanssa on elettävä ja niitä epäonnistumisiakin siedettävä, vaikka se välillä hermoja raastaakin aivan älyttömästi.
Sain uuden päähineen pari viikkoa sitten, kun vanha maski halkesi takaosasta. Maskin rikki meneminen harmitti siinä mielessä aika paljon, koska Juha Peltonen (Paint it black) oli maalannut sen upean Suomen itsenäisyyttä kunnioittaneen juhlamaalauksen siihen. Ei auttanut kuin tilata uusi ja Peltonen joutui taas hommiin ja pikahälytyksellä, koska rikkinäisellä maskilla pelaaminen kuukausia ei ole pääkopalle kovin terveellinen valinta. Täytyy sanoa, että kun sain maskin tänne perille ja näin uuden luomuksen, niin harmitus vanhasta maskista kaikkosi sen siliän tien, oli se niin upeasti taiteiltu taas yhden kerran! Uusi potta päähän ja aina kiekon tielle vaan, kun mahdollista!
Kuvassa oleva leijona taistelee ja tappaa hevosta Angletin rannalla ja taustalla näkyy majakka, joka näkyy meidän hallilta.
Toisella puolella on seuran logo ja se on maalattu glitterillä, joka kimaltelee kivasti hallin valoissa.
Takaläpässä on Suomen lippu isolla ja Ranskan lippu, sekä tämän baskimaan alueen oma tunnuslippu.
Viime postauksessa oli juttua kuskin nukkumistaidoista ratissa. Tuntuu, että tahtoo olla melkein jokainen bussireissu melkoista seikkailua täällä.
Tällä kertaa kuskit olivat ok, vaikkakin aluksi luulin, että kuskilla on kova krapula ja on vähän säikyllä päällä, sen verran monta äkkijarrutusta se teki ekan vartin aikana. Mutta kyse oli kuitenkin ihan muista jutuista, kuin kuskeista tällä kertaa.
Lähdettiin perjantai-iltana yhdeltätoista illalla ajamaan yötä vasten kohti Clermontia. Ajattelin siinä matkan alussa, että onpas ihanan viileä bussi ja raikas tunnelma. Jätin college-housut päälle alkaessani nukkumaan, koska alkoi tuntua sille, että ilma sen kuin viilenee bussissa koko ajan. Nukuin perhanan hyvin koko yön, mutta aamulla kun heräsin, niin varpaat, nokka ja sormet olivat aivan umpijäässä ja kuskia katsoessani hänellä oli pipo ja takki päällä, kun hän ajoi sitä rakkinetta. Bussin lämmityslaitteisto oli ollut alusta asti hajallaan ja puhalsi ainoastaan kylmää ilmaa. Bussissa ei montaa astetta plussaa varmasti ollut. Kun päästiin hallille silloin aamulla, niin oli mahtava tunne päästä suht lämpöiseen pukukoppiin lämmittelemään.
Vedettiin aamujumpat, nukuttiin siinä pakastimessa päiväunet ja mentiin päikkäreiden ja välipalojen jälkeen pelaamaan. Peli itsessään oli täysi farssi ja vastus vähintäänkin umpisurkea. Peli muistutti lähinnä lapsena ulkojäillä pelattuja pihapelejä, kuin oikeaa jääkiekkoa. Ihmettelen, miksi kyseinen joukkue pelaa tässä sarjassa. Sama oli aikoinaan Kazakeissa yhden joukkueen kanssa, päästivät kauden aikana varmaan neljäsataa maalia omiin ja tekivät ehkä kuusikymmentä. Tämä Clermontia vastaan pelattu peli päättyi 12-3 ja meidän kakkosmaalivahti sai pelata loput 8 minuuttia pelistä myös, että sai vähän tuntumaa, kun ei ollut pelannut kuin 5 kokonaista erää koko kaudella aikaisemmin.
Pelin tauottua olin viemässä pelikassia bussiin ennen ruokailua, niin kun tulin bussin luo, niin fysiikkavalmentaja osoitti sormella bussin ruumaosastoa ja kun katsoin sitä, niin ei kai siinä voinut, kuin alkaa nauramaan. Bussin ruuman oven alalista ja tiivisteet repsottivat melkein kokonaan irti. Fyssärikoutsi sanoi minulle, että “toivottavasti tämän linja-auton jarrut eivät ole yhtä pahassa kunnossa, kuin auto muuten on.”
Bussin ovilista ja tiivisteet olivat varsin mainiossa kunnossa.
No, me mentiin syömään ja kuskit olivat ruuvanneet listat kiinni ja matka kotiin sai alkaa. Tai ei ehkä sittenkään…
Bussi ei startannut ollenkaan. Siellä kuskit tutkivat konehuonetta ja ihmettelivät hetken. Kohta lähdettiin työntämään bussia liikkeelle, virta oli vähissä. Sitä joukkueen riemun remakkaa ja ilakointia ei unohda koskaan, mikä syntyi, kun bussi työnnettiin käyntiin ja oli mahdollisuus selvitä aamuksi kotiin.
Kuskit tutkivat bussin konehuonetta hetken aikaa.
Virta mersusta lopussa ja ei auttanut, kuin alkaa työntämään sitä käyntiin.
Taas yhden kerran luulin, että olen nähnyt kaiken, mutta en ole tosiasiassa varmaankaan nähnyt puoliakaan vielä.
Viimeisen kermakerroksen kakun päälle pamautti meidän puolustaja, joka alkoi oksentamaan pelin päätyttyä. Se jotenkin kruunasi tuon koko reissun.
Aina sitä on onnellinen, kun pääsee omaan kotiin reissusta takaisin, mutta sunnuntai-aamuna olo oli jotenkin ekstra-onnellinen kaikkien tapahtumien jälkeen.
Tämmöistä tarinaa täältä tällä kertaa. Sattuu ja tapahtuu, mutta se tekee elämästä aika paljon värikkäämpää 😂
Tuossa vielä muutama kuva rikki menneestä maskista itsenäisyyspäivän kunniaksi, koska sen aihe oli “Kunnia itsenäisyydelle ja ensi vuonna 100-vuotta täyttävälle Suomelle”
Simo Häyhä
Jean Sibelius
Muistakaa laittaa autoista valot pois päältä ja koslat roikan nokkaan, ettei tarvi aamulla työntää käyntiin 😉
Mukavaa viikkoa ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 🇫🇮
Nauravin terveisin, Fransiskaner #34
puuru34's Blog 